Metsällä ja jäljellä

Mosku metsällä

Hirvenmetsästyskausi alkoi ja sunnuntaina. Lähdin aamulla metsälle, koirat katsoivat ihmeissään minun touhuja, eikö nyt ole viikonloppu, mitä sinä nyt touhuat, näkyi koirien naamasta kun laitoin kamppeet päälle klo. 6.00. Huuko hieman aavisteli, taisipa göötti tietää, mihin mamma on menossa, sillä göötti koira viihtyi hyvin eväsrepun vieressä juuri sen näköisenä, että elä vain unohda minua J En kuitenkaan ottanut mukaan, sillä käyn ensin majalla katsomassa päivän hommat. Kahdeksan aikaan tulin sitten kotiin hakemaan unohtuneita työkaluja ja ajattelin, että otanpa Moskun sitten mukaan metsälle, sillä olimme koko päivän majalla, joten Moksu voisi siellä hengailla. Huuko oli kyllä sitä mieltä, että hän lähtee mukaan! En voi kuitenkaan kahta koiraa valvoa majalla, joten toinen vain pääsee. Mosku lähti innolla mukaan, vaikka vähän ihmetteli, että miksi Huuko ei lähde mukaan. Majalla kiersimme Moskun kanssa koko paikan ensin hihnassa läpi ja tutustuimme muihin metsästäjiin. Reippaasti Mosku tutustui ja sitten päästin irti. Moskulla oli kiva leikkikaveri, sillä majalla oli myös n.10v poika, joka mielellään leikki pikkukoiran kanssa sillä aikaa kun minä siivosin majaa. Väliajoin Mosku juoksi minun luokse tarkastamaan, että en häviä mihinkään.

Sitten tuli soitto, että hirven vasa on kaadettu. Pakkasin koiran autoon ja lähdimme hakemaan vasaa pois metsästä. Mosku sai odottaa autossa, sillä kaadolla oli meidän seuran vanha herra 10v norjanharmaa ja hänen kaadolle ei kuka tahansa tule. Mosku oli odottanut oikein kiltisti autossa. Ajoimme takaisin majalle ja lähdimme Moskun kanssa katsomaan vasaa, mikä oli viety lahtivajalle. Hui kauhistus, mikä tuo on oli Moskun reaktio! Tälle on parempi haukkua ja kovasti, ja ai kauhea kun se liikkui välillä, niin sitten piti oikein murahdella. Otin sormeen hieman verta ja tarjosin Moskulle, yök mitä sulla mamma on kädessä, tuohon en ainakaan nenääni laita oli Moskun mielipide. yritin houkutella Moskua lähemmäksi vasaa, mutta ei oikein uskaltanut, kyllä pikkuisesta näki, että nyt käy aivonystyrät niin kuumana miettien, että mikä kumma tuo otus oikein on. Jonkin ajan päästä Mosku uskalsi tulla haistella. No ei mennyt kauan, niin sitten pikkukoira oli jo syömässä lihan palasia yms.

Huuko jäljellä..

Kotiin kun mentiin niin ajattelin lähteä koirien kanssa kokeilemaan pystyykö Huuko seuramaan jälkeä vasan kaadolle. Otin vasan jalan muovipussiin, jotta meillä olisi palkka sitten Huukolle, kun se löytää kaadon. Pakattiin koirat kyytiin ja ajeltiin metsäautotietä lähelle paikkaa mistä lähtee hyvä ura melkein suoraan vasan suolikasalle. Laitoin Huukon pitkän narun päähän ja lähdettiin metsään. Huuko oli innoissaan, ja alku mentiinkin juoksulla. Jälki oli todella huono, koska verta ei ollut jäänyt matkalle yhtään vasta kuin aivan kaadon lähelle. Huuko kyllä otti ilmavainua, mutta ei voinut suoraan sanoa seurasiko jälkeä tarkoituksella vai muuten vain tohotti mennä sattumalta samaa jälkeä, mitä pitkin vedimme vasan metsästä pois. Aivan kaadon lähellä löydettiin veritippoja ja Huuko kyllä haisteli niitä, mutta enemmänkin otti ilmasta hajua suolista. Paikan löytyessä palkkasin Huukon vasan jalalla, mutta Huuko oli jotenkin ihmeissään eikä halunnut jalkaa..Olimme kaadolla jonkin aikaa ja Huuko oli irti. Vähän se lähti hakemaan jälkiä ympäristöstä, että mistä suunnasta vasa oli paikkaan tullut, mutta ei saanut jälkeä. Päätimme lähteä pois. Tämä oli eka kerta todella pitkään aikaan kun jälkeä menemme Huukon kanssa joten sallittakoon J Poispäin mentäessä Moskukin oli irti ja pikkunen seurasi hienosti tuloreittiämme meidän edellä! Lopuksi pojilla meni työhommat menojaan ja pojat kirmailivat edestakaisin uralla.