Missä vika?

Missä vika?

Moskun kasvattaja varasi lonkka- ,silmä-, kyynärkuvia Lahteen ja minä ilmoitin Moskun mukaan, samalla halusin kuvata Moskun selän. Moskulla on selkä välillä kaarella ja joskus on hieman kipeä kyhmyn kohdalta. Liikkuu kuitenkin normaalisti eikä näytä koiraa haittaavan, suurin osa ihmisistä ei edes ajattele koko asiaa, mutta minun valveutunut äidin silmä näkee kaiken J Halusin varmistuksen asiasta että selässä ei ole mitään vikaa.

No Huuko sitten päätti ruveta kipuilemaan ihan kunnolla..Metsälenkillä se pyyhälsi normaaliin tahtiinsa pusikkoon, kunnes yhtäkkiä sieltä alkaa kuulumaan huutoa, käännyn katsomaan ja näen kun koira raahaa itseään etujaloilla! Takajalat raahautuivat perässä..Sattoi minulta joku sydämenlyönti jäädä välistä! Ajattelin että nyt se halvaantui. Kutsuin Moskun luokse ja kaivelin puhelimen, soitto ukolle että nyt justiinsa tänne. Huuko oli ihan rauhallinen, mutta vinkui ja läähätti nopeasti. Ei muuta kuin kaappasin koiran syliin ja lähdin tarpomaan kotiin. En edes uskaltanut kokeilla jalkaa tai tutkia sitä ihmeemmin koska pelkäsin että koira on oikeasti halvaantunut ja jos jalka ei liiku niin olisin varmaan musertunut sinne metsään!

Tarvoin kotiin, ja voin sanoa että 15kg koira sylissä ja matkana muutama kilometri ilman polkua metsässä niin hiki valui, mutta varmaan jonkun adrenaliini ryöpyn sain koska tuntui että jaksan kantaa koiraa vaikka maailman tappiin. Ukko tuli vastaan lähellä tietä, ja varovasti laskin Huukon mättäälle. No perhana kun sehän lähti painelemaan ihan normaalisti kävelemään. Huoh! se ei ole halvaantunut, mutta selvästi näki että jalka ei toiminut kunnolla..välillä se jäi jälkeen eikä astunut kunnolla, ja liike lähti lonkasta ulospäin eli jalka teki pienen kiertoliikkeen. No pääasia oli että se toimi, jotenkin.

Asia unohtui ja koira oli ihan normaali kunnes kesken leikkimisen se tapahtui taas, hirveä huuto ja jalka ei toiminut! Soitin sitten lääkäriajan samalle kertaa kun Moskun rokotukset sattui samaan ajankohtaan. Menin lääkärille ja ensimmäinen toteamus, polven ristiside on mennyt! Olin aivan hämmentynyt! Ajattelin että nyt tuli paha juttu..

Soitin sitten Lahden Univettiin että olisiko mahdollista saada samalle kertaa kun Moskun kuvaukset on niin Huukolle ajan. Turhaapa sitä täällä meillä päin tutkituttaa sen enempää kun sama mennä osaavalle lääkärille kun sinne päin on menossa. Sain ajan univettiin Huukolle.

Lahteen lähdin poikien kanssa yksin. Matka sujui hyvin ja olimme ajoissa perillä. Kävimme kävelemässä Lahdessa jotta pojat hieman vertyisi matkasta. Menimme sisälle lääkäriin niin pojat ei ainakaan lääkäriä pelkää vaan siinäpä oli pitelemistä kun kaksi kahelia sinkoilee joka suuntaan ja koita itse täyttää kaikki lomakkeet..Moskulle piti antaa silmätipat silmätutkimusta varten ja se vaati jo hieman sorminäppäryyttä! Mosku oli nimittäin sitä mieltä että hänen silmiin ei kukaan survo yhtään mitään! Jokunen hiljainen ärräpää saattoi minulta mielessä päästä J

Sitten tutkimuksiin, Huuko ensin, se oli niin rauhassa, lääkäri kokeili takakoipea ja olin itse lähes pyörtymisen partaalla kun odotin sitä lausetta, joo kyllä täältä ristiside on mennyt..mutta eipä sitä lausetta tullutkaan! Vaan polvet on todella hyvässä kunnossa! Lääkäri kokeili myös selän, ei sielläkään vikaa. Lääkäri ehdotti röntgenkuvaa, ja koska sinne asti olin itseni ja koirat raahannut jotta saan hyvää hoitoa niin samahan se on kuvata ja tutkia koko koira. Huuko rauhoitettiin ja sillä aikaa sitten alettiin tutkimaan Moskua. Silmät ensin ja eihän se mennyt ihan nappiin, Mosku riuhtoi ja riehui niin paljon että en saanut sitä yksin pidettyä vaan hoitaja tuli apuun..Mosku repi minun käden verille kynsillään..kivaa. Tulos kuitenkin hyvä, silmät on terveet! Samoin polvet!

Sitten kuvauksiin, minulla makasi jalkojen juuressa kaksi pötkylää ihan kanttuvei. Huuko kuvattiin ensin ja lonkat on hyvät A/A vaikkei ne viralliset kuvat ollutkaan, myöskään lanteessa ei näy mitään joten lääkäri epäili että Huukon ”halvaantumiset” johtuu hermokivusta toisinsanottuna noidannuolesta, kas koirahan on tullut omistajaansa J Moskun kuvat sitten ei ollutkaan niin kivat..lonkat C/C ja kyynärät 1/1, mutta selkä oli terve!  Meidän agilityura ainakin unohdetaan.

Koirat nukkui tyytyväisenä odotustilanlattialla, leikkaisin kynnet hah eivätpähän voineet kiemurrella J lähdin sitten maksamaan käyntiä ja jätin koirat lattialle siinä kun oli Moskun sisarusten omistajat katsomassa. Tiskillä ollessani alkoi sitten odotustilasta kuulumaan haukkumista ja murinaa yms epämäärisiä ääniä..sinkosin paikalle ja Huukohan se siellä häiriköi! Se oli herännyt unesta kun olin lähtenyt vierestä pois..on se hassu koira!

Kotimatka sujui hyvin ja mukana oli terveet koirat!

Lahden ryhmänäyttely vappuna

Lahden ryhmänäyttely vappuna

Mikäs sen parempi idea on kuin lähteä päiväseltään käymään Lahdessa näyttelyssä? Aamulla herättiin kukon pierun aikaan ja kamppeet autoon ja menoksi. Matkaan lähti minun ja Moksun lisäksi ystävät Riikka ja Meijun sekä Meijun koira Laku. Perillä olimme Lahdessa ennen kuin näyttelyjärjestäjät olivat edes kehiä pystyttänyt J Kerrankin siis ajoissa! Sää oli vielä tässä vaiheessa ihan mukava..mutta kun kehät alkoi alkoi myös tyypillinen vappusää..vettä tuli taivaantäydeltä samoin tuuli puhalsi melkein vaakatasossa. Välistä meinasi huumori loppua, mutta onneksi meillä oli auto noin viiden metrin päästä kehistä, joten vietimme aikaa autossa. Mosku ei nukkunut koko matkalla, joten iltapäivän kehää odotellessa alkoi pikkukoirasta veto loppumaan. Kehää ennen näytti jo koiran meno välillä ihan kivalta kun sai välillä leikkiä sisarusten kanssa, mutta kehässä koira oli jotain aivan kauheaa! Kyllä itsellä tuntui että nyt pitää päästä pois kehästä sillä näin että nyt ei ollut pikkukoiralla hyvä olla. Tulos oli sen mukainen EH. Siinäpä oli se näyttely!

Kiva oli kuitenkin nähdä kasvattajaa ja Moskun sisaruksia! Joten hyvämieli jäi J

Treenailuja

Treenailuja

Huhtikuussa kävimme Huukon kanssa koirakoulua Vuokon opissa Tassutellen koirakoulussa Vuokatissa. Huukon kanssa edistyttiin taas ihan hyvin, kun vain maltoimme aluksi pysyä toisista koirista todella kaukana ja pikku hiljaa lähestyimme muita koirakkoja.  Huuko on kyllä hassu tyyppi edelleenkin..välillä hän riehui ja välillä hän meni oikein nätisti ja kiltisti vaikka mitä tehtäviä ja välillä hän makasi lumihangessa ja nautti..Jatketaan harjoituksia ja koitetaan saada mahdoton energian määrä suunnattua johonkin järkevään tekemiseen J

Moskun kanssa aloitimme agilityn huhtikuussa, koska Moskulta luonnistuu pomppiminen niin hyvin, että ajattelin että tämä laji voisi tälle riiviölle olla sopiva. Alku ihmetyksen jälkeen Moskusta kuoriutui mahdottoman hyvä agility koira. Kaikki tehtävät luonnistui niin helposti ja minä esittelin koiran opettajalle siten, että no ei tämä osaa edes istua..opettaja kyllä kehui koiraa, mutta meikäläinen sai vähemmän kehuja..positiivisesti ajateltuna jos minun tekemistä arvioi niin yksi onnistunut asia oli näillä viidellä harjoitus kerralla, nimittäin minä en kaatunut kertaakaan! Toki esteisiin törmäämistä jos ei lasketa mukaan J Mosku on kyllä äärettömän viisas koira, jos motivaatio on kohdillaan. Nimittäin tällä pikku koiralla on taipumus sulkeutua pieneen Moskumaailmaan, sellaiseen kuplaan minne kukaan ei pääse..mutta kun saa koiran sieltä pois ja motivaation kohdilleen niin tämä super näppärä kärppä koira menee esteet, putket ja pujottelut kuin vettä valaen. Esteet oli helppo homma opettaa ja Mosku jopa osasi odottaa paikallaan kun minä vähemmän ketterä ja nopea kömmin esteen toiselle puolen ja kutsuin koiraa luokseni. Moskuhan odotti paikoillaan ja kutsusta ampaisi luokseni ja pysähtyi eteeni! Mosku on kyllä lahjakkuus tässä lajissa! Pussiin menoa opettelimme myös, ja olin ihan hieman skeptinen asian suhteen..ei varmasti koira mene mihinkään pussiin ja tule sieltä sukeltaen minun luokse! Kokeilimme kuitenkin ja kappas, Moskuhan sujahti pussiin kuin vanha tekijä eikä ollut moksiskaan koko hommasta. Samoin putkeen meno oli Moskulle helppoa ja siitä pikkukoira tykkäsi niin paljon että silmän välttäessä hän oli omatoimisesti juoksemassa putkea päästä päähän J Keinu meni alkuun todella hyvin, mutta sitten Mosku alkoi hyppiä sieltä alas kesken kaiken..opettaja sanoi, että niin käy lähestulkoon kaikille koirille jossain vaiheessa, joten syytä huoleen ei olisi. Pujottelun suhteen olin myös alkuun epäleväinen..ja siinä Mosku laittoi kyllä hanttiin melkoisesti..lopulta koira päätti kulkea pujottelun täydellisesti läpi ja katsoi minua siihen malliin, että kyllä mä tän osaan kun vain kehtaan J

Rataharjoitus tehtiin toiseksi viimeisellä kerralla siten, että menimme ikään kuin kahdeksikkoa, parin esteen ja kahden putken avulla. Joo, ei onnistunut ja vika ei ollut koirassa vaan ohjaajassa..Ei meikäläistä ole luotu juoksemaan ja olemaan hillitty..minähän huidoin ja selostin minkä kerkesin, ja Mosku katsoi, että anteeksi en vain ymmärrä mitä koitat kertoa..Huomasin kyllä itsestäni sen, että turhaudun kyllä nopeasti jos asia ei onnistu ja samoin tekee koira. Meille parhaita treenejä olisi todella lyhyet ja nopea tempoiset treenit, missä koria ei pääse turhautumaan ja minä keskittyisin asiaan! Hyvä mieli kuitenkin jäi kurssista ja lajia olisi kiva jatkaa, vaikka ilman kilpailutavoitteita.

31.3 Luento Seppälässä

31.3 Luento Seppälässä

Luennoitsija Katriina Tiira

Koiran käyttäytymisen periytyvyys, alla linkki luento materiaaliin

https://www.dropbox.com/s/dhuztywm8x9h2uo/Kajaani%20yleis%C3%B6luento%2031%203_jakoon%2C%20Katriina%20Tiira.pdf

Ja tässäpä minun pohdintaa luennon jälkeen:

Luennoitsija oli eilen Katriina Tiira FT Helsingin yliopistosta, luennoi koiran käyttäytymisen periytyvyydestä. Aika teoria painotteista asiaa oli ja mentiin todella syvälle geenien maailmaan, mutta hyvää asiaa oli. Esim ääniherkkyys periytyy sukupolvelta toiselle eikä siihen voi vaikuttaa ympäristöllä. Näin ollen aina ihmisessä ei olekkaan se "vika" vaan koira voi olla jo perimältään sellainen, että on esim. arka. Näytti hyviä esimerkkejä ääniaroista koirista ja esitteli tutkimuskoiriaan, esim. tällainen tarina oli, että kaksi saman ikäistä pentua menee eri koteihin, kodit olivat samanlaisia ja niissä tehdään samoja asioita, joten ympäristön vaikutus on pieni. Olikohan vuoden ikäisenä toinen koira alkaa näyttämään ääniarkuus oireita. Omistaja koittaa kaikin tavoin koulutuksella yms saada koiraa vähemmän ääniaraksi. Kuitenkin koiran pelko voimistuu jatkuvasti ja 7 vuoden iässä koiran äänipelko on jo sillä tasolla, että se puree seiniä, repii verhot alas yms. ukkosella. Lopulta tilanne johtaa siihen, että koira puree perheen tyttöä ja se lopetetaan. Koiran ruumiinavauksessa ei löydy mitään poikkeavaa. Perhe ei tiedä, että koiran perinnöllisyystaustat on tutkijoilla selvillä. Koiran koko suku on täynnä ääniarkoja koiria, myös sen sisarukset ovat kaikki ääniarkoja. Toinen pentu mikä oli eri pentueesta mutta eli samanlaisissa elinolosuhteissa oli periytyvyydeltään sellaisesta suvusta, missä ääniarkuutta ei ollut. Luennoitsija tutki juuri tätä ääniarkuutta koirilla, joten sitä käsiteltiin paljon.

Myös persoonallisuuden kehityksestä oli asiaa ja miten emon vaikutus alkaa jo kohdussa ja miten hyvistä vanhemmista kasvaa yleensä hyviä pentuja. Koiran periytyvyydestä on tutkimuksia tehty hyvin vähän joten teoria pohjaa tutkimuksille ei juurikaan ole. Toki tämä luento sisälsi aika paljon sellaista asiaa,että jos ei ymmärrä genetiikasta tai ylipäätään solutason asioista mitään niin varmasti puolet meni ohi, minulla kuitenkin aika vahva pohja tältä saralta niin sillein oli tuttua asiaa, mutten koskaan ole ajatellut miten geenit vaikuttaa käyttäytymiseen niin voimakkaasti.

Toinen hyvä esimerkki oli sellainen hiiri koe, siinä todistettiin, että pysyviä muutoksia solu tasolla voi tapahtua huonoista kokemuksista, ja nämä kokemukset periytyy tätä solutason kautta jälkeläisille. Esim jos yksi sukupolvi altistetaan pelolle ja siihen pelkoon yhdistetään jokin tietty haju ja tämä käytös vahvistetaan niin voimakkaasti, että yksilössä aiheutuu solutason muutos eli yksilö kokee niin voimakkaan reaktion. Tämä käytös periytyy. Seuraava sukupolvi kasvaa ilman pelkoa ja ilman altistusta tälle hajulle, kolmas sukupolvi myös samoin ja sitten neljännelle sukupolvelle annetaan tätä hajua mikä aiheutti ykkössukupolvessa pelon, niin tämä neljäs sukupolvi tietää tämän hajun ja haju aiheuttaa näissä yksilöissä pelon. Tämä johtuu siitä, että unohtui se sana, mutta siis soluissa olevat "osaset" on jotkut voimakkaana päällä ja toiset pois päältä ja tämä periytyy. Tämä on siis luonnon nopeuttamista, ei tarvitse odotella, että tapahtuu mutaatio vaan solutasolla voi tulla pysyviä muutoksia ilman mutaatiota.

Näin ollen esim. pelko ja arkuus tulee helpommin koska ne on niin voimakkaita reaktioita yksilön kohdalla, että aiheuttaa solu muunnoksia, kuitenkin nämä voidaan sammuttaa myös eli positiivisella vahvistamisella voimme sammuttaa solussa olevan osasen ja näin saamme käytöksen muuttumaan.

Asiaa oli myös ylivilkkaudesta ja adhd:stä, nämä oli aika hyviä juttuja! Koiran jalostuksen vuoksi olemme saaneet aikaiseksi ylivilkkautta, esim. metsästyskoirilla, kun olemme halunneet innokkuutta koiraan, näin ollen jalostuksessa olemme valinneet vain innokkaita yksilöitä, jolloin olemme tulleet siihen pisteeseen, että koiran innokkuus menee ylitse ja sille tulee keskittymisongelmia. Pakko-oireita myös on havaittu ja niihin on saatavilla lääkitys, tämä pakko-oireiden tutkimus luennoitsijalla oli kesken, mutta osien pakko-oireiden geenit on paikannettu ja niihin löytynyt ratkaisu

 

29.3 Haukkuottelun tukinäyttely Kajaanissa Pallohallissa

29.3 Haukkuottelun tukinäyttely Kajaanissa Pallohallissa

Tuloksena JUN1 ERI SA PU1 SERT ROP, Tuomarina Veli-Pekka Kumpumäki, arvostelu:  1v. Erittäin hyvin rakentunut ryhdikäs nuori uros jolla erinomaiset mittasuhteet. Erittäin hyvä ilmeinen pää. Kaunis ylälinja . sopiva luusto. Rintakehä saa vielä rotevoitua, mutta sopiva syvyys ja pituus. Hyvä takaosa. Erittäin hyvä turkki. Liikkuu hyvin.

Kehät oli monta tuntia myöhässä ja pikkukoiralla alkoi käpy palaa totisesti samoin minulla.. Tulos kuitenkin oli mieltä ylentävä, joten kannatti odottaa!

Verta, verta ja verta…

Verta, verta ja verta…

Perjantaina puunasin koiran niin kuin normaalisti ennen näyttelyä, no putkeen se ei mennyt sillä päivä oli hieman epäonninen muutenkin..Tulin töistä kotiin ja meillä on siis terassin tekemine kesken, mies oli terassille kaiteita rakentelemassa ja koirat tietenkin siellä kaverina. Menin terassille katselemaan touhuja, koirat olivat innoissaan kun tulin kotiin ja Huuko reippaana poikana haki lelun, ja tarjosi sen minulle, jotta heittäisin sen. Seisoin terassilla ja meidän terassi on maasto noin metrin korkeudella korkeimmalta kohdalta, hetken siinä mietin mistä kohdin heitän, ja totesin paikan missä seisoin olevan juuri korkein kohta ja maa siinä kohdin todella mutainen, lisäksi kohdalla oli myös naulaisia lautoja yms rojua..päätiin siis mennä eri kohtaan ja laskelmoin koiran alastulokohdan sopivaan kohtaan ja ei muuta kuin viskasin lelun menemään…ja samassa Huuko ampaisi juoksuun, juoksi juuri siihen kohtaan missä olin hetkeä aikaisemmin seisonut ja todennut kohdan vaaralliseksi koiralle..Huuko pomppasi terassilta alas ja tuli kirjaimellisesti päälleen alas! Tai oikeastaan leuka edellä alas, siten että leuka oli maassa ja koiran takapuoli osoitti taivasta kohdin..Herran jestas, että mulla kyllä varmaan sydän pysähtyi hetkeksi kun koira jäi vain makaamaan! Ajattelin jo, että voi hiton tyhmä minä, nyt meni koiralta selkä katki poikki ja siinäpä se sitten oli..noh kuitenkin Huuko siitä tokeni melkein heti ja lähti juoksemaan lelua kohdin! Silloin huokaisin, että huh ei ainakaan niskat katkennut kun jalat toimii. Huuko juoksi lelu suussa pikku matkan ja sitten tippui lelu ja koira juoksi lumi hankeen ja alkoi hinkata leukaansa lumeen..sitten alkoi verivana jäämään koirasta perään. Seuraava ajatus, hammas katkesi! Seurasi paikoiltani koiraa, ei nuole eikä irvistä, ei siis ole hammas katki, koira vain kulkee leuka lumessa ja veri valui. Seuraava kauhu skenaario, leuka murtunut..voi hiton hiton hitto hoin ja sitten lähdin koiran luokse. Alkuun Huuko vain kulki poispäin minusta, kunnes sanoin, että pysähdy, että pääsen tutkimaan. Yritin ottaa päästä kiinni, mutta Huuko vain väisti, sitten tarrasin kiinni, jostain valui veri, ja sitten näin sen Huukon leuassa oli noin neljän sentin mittainen haava. Ei syvä ei leveä, vain siisti haava, mistä nahat oli rullautunut. Painoin lumella leukaa hetken, jotta sain haavan tyrehtymään ja sitten mentiin taas ihan normaalisti J

Noh sitten aloin Moskulta kynsiä leikkaamaan ja istuin olohuoneen lattialla ja koira makasi sylissä ja tietenkin leikkasin ensimmäistä kertaa yhden kynnen liian lyhyeksi ja veri tirskusi…koira vinkaisi, mutta pidin itseni tyynenä ja jatkoin samaan tahtiin seuraavan kynnen leikkauksen, jottei koira opi huonoa käytöstä, että kun menee liian lyhyeksi niin ja hän vinkasee eli häneen sattuu niin mamma lopettaa..Siinäpä sitten istuin lattialla koira sylissä ja veri valui kättä pitkin, eikä tietenkään paperia tai mitään muutakaan sidettä lähellä..Huukokaan kun ei valitettavasti osaa mitään hyödyllistä vaikka, että osaisi tuoda paperia vessasta..voisi sen kyllä opettaa ;) Huusin sitten lattialla miestä, josko se kuulisi ja tulisi ulkoa sisälle. Voin sanoa, että ylös nousu 13kg painavan koiran kanssa minkä tassusta piti pitää kiinni jottei se sotkisi minun vaatteita ei ole ihan helppoa varsinkin jos jalat on valmiiksi puutuneet! No lopulta tästäkin dramaattisesta tapahtumasta selvittiin säikähdyksellä ja pienellä siivouksella.

Poikien kanssa lenkkeilyä..

Poikien kanssa lenkkeilyä..

Olen hieman ryhdistäytynyt lenkkeilypuolella ja olemme poikien kanssa käyneet ihan kaupungissa asti lenkkeilemässä! Hyvä minä! No hihnakäytöksen voi arvata minkälaista se on koirilla, millä ei ole edes pantoja kaulassa joka viikko..Huuko ottaa asian hieman rennommin, no onhan se kuitenkin pentuajan asunut keskellä kaupunkia, Mosku sen sijaan sekoaa..hienosta hihnakäytöksestä ei ole tietoakaan kun kaveri vetää nelivetona eteenpäin henki vinkuen.. Kun ollaan päästy tämän alku innostuksen ohitse ja vihdoin pystyn kommunikoimaan koirien kanssa alan pyytämään nättiä kävelyä. Huukolle riittää pariin kertaan prkl elä vedä sanat, mutta Mosku vaatii jo hieman terävämpää sanomista, jotta malttaa kävellä vetämättä. Huuko on sitten niin helppo kun sen saa rauhoittumaan, että en huomaa sitä ollenkaan, että se on edes mukana. Pojat kulkevat kahdestaan oikeastaan paremmin kuin erikseen, ne on varmaan jo alkanut hioutua yhteen! Ne on kuin jing ja jang..

Ohitukset sujuu mainiosti, koiran vastaan tullessa olen pyytänyt koirat sivuun ja sanonut käskyn, ei mene. Pojat nätisti odottavat paikoillaan hihnat löysänä kun toinen koira on mennyt ohitse. Pyöräilijät, kävelijät ja lastenvaunut saavat mennä miten päin tahansa ohitse ilman minkäänlaista reaktiota. Teiden ylitykset menemme siten, että ennen ylitystä pyydän poikia odottamaan, ja silloin heidän pitää vain jäädä seisomaan ja odottamaan lupaa mennä ylitse. Pojat kyllä pysähtyy varsin hyvin, joskus huomautan hellästi asiasta pikkaisen nykäisemällä hihnasta. Tien saa ylittää kun sanon tule sanan. Keskijakajalla pitää pysähtyä tietenkin uudestaan jos sellainen tienylistys on.

Juokseminen poikien kanssa onnistuu hyvin, jos vain tällä hihnan pitelijällä kunto siihen riittäisi J Kaupunki lenkillä olen juossut pienen matkan ja pojat nauttivat tietenkin siitä! Pojat juoksevat täysin löysällä hihnalla vieritysten minun vieressä, ja juoksussa ne ei pysähtele haistelemaan maata vaan silloin juostaan eteenpäin.

Moskun kanssa olen käynyt kaupungissa myös kahdestaan ja Moskun tyttöystävän kanssa. Näillä lenkeillä Mosku on aivan mahdoton kulkemaan..mutta en ole vaatinut hienoa käytöstä, muuta kuin, että ei nyt hihna kireällä tarvitse vetää. Muuten Mosku ei kyllä välitä mistään kaupungin vilinöistä tai äänistä. Se on kyllä niin lungi kaveri, että!

Kävimme Moskun kanssa harjoittelemassa näyttelyä varten pallohallissa. Paikka alkaa olla jo niin tuttu pikku kaverille, että tällä kertaa ei mennyt kuin muutama minuutti niin jo alettiin kontaktia hakemaan J Olen aina tehnyt niin kun menen halliin, että en kiinnitä koiraan mitään huomiota annan sen rauhassa itse tutustua paikkaan ja kävelemme vain eteenpäin, sitten jäämme isolle ympyrälle rauhalliseen paikkaan. Näin tehtiin tälläkin kertaa ja melkein heti alkoi silmäkulmassani vilkkasta pienet ruskeat silmät, mitkä tuijotti minua, että mitäs nyt tehdään! Laitoin Moskulle näyttelyhihnan ja aloimme treenaa, liikkeiden näyttämistä ja seisomista. Koira oli ihan super innokas ja keskittynyt, innostin koiraa vielä äänelläni ja leikkimisellä ja Mosku innostui enemmän ja sen silmät ikään kuin syttyivät! Päästin koiran irti ja vitsit minkälaista menoa minun pikku koirani meni, vaikka vieressä oli koiria ja juoksevia ihmisiä niin Mosku vain tuijotti minua ja halusi tehdä vain lisää tehtäviä. Mosku jopa leikki minun kanssa kun juoksin! Mosku siis ei leiki yleensä, sekunnin saattaa jotain lelua jahdata, mutta ei esim. pidä vetoleikeistä..tylsä tyyppi..Treeni oli niin hyvä, että olimme kaikkiaan hallissa sen 20min ja sitten lähdettiin pois kun vire oli vielä korkealla.

Huuko nauttii kevään lumihangesta

Joo koira ei jäätynyt kesken lenkin, että elossa se on ;)

Pojat tulee hyvin toimeen keskenään..ilmeistä päätellen :D 

Pahoittelut!

Ohops, nyt on kyllä pahoittelun paikka ja pitää ottaa itsestään kunnon niska ote, kun näin pitkä kirjoitustauko on päässyt tulemaan! Mutta vuodethan menevät niin nopeaan J

Osaksi voin puolustautua sillä kun meidän parempi kone meni rikki ja oli huollossa, mutta silti..

Koitetaan taas jatkaa tätä kirjoittamista ja saada päivitettyä koirien asiat ajan tasalle.

Tekstejä olen kirjoitellut, mutta enpä ole niitä jaksanut/muistanut/kehdannut julkaista joten tässä ne nyt on noin suurin piirtein aika järjestyksessä J Olkaa hyvät!

Mosku rakastui..

Mosku löysi ensi rakkautensa, ystävälläni on tanskandoggi narttu pentu, jonka kanssa Mosku on pienestä asti leikkinyt. Mosku on hieman narttua vanhempi, mutta koko ero alkaa olla aika huima kun dogilla ikää reilut 9kk J Doggi nartulla sitten oli ensimmäinen juoksu ja koska haluan, että Mosku tottuu juoksuisiin narttuihin olemme nähneet aivan säännöllisesti koko juoksun ajan. Mitään ikävyyksiä ei tarvitse pelätä vaikka Mosku kovasti aina yrittää jäpitellä tyttöystäväänsä, sillä koko ero on sellainen, että se ei ole ihan helpolla mahdollista, että jotain tapahtuisi..

Olimme Moskun kanssa mätsärissä harjoittelemassa seuraavan viikonlopun näyttelyä varten ja tämä Moskun tyttökaveri oli paikalla myös, vaikka juoksu oli jo ohi oli Moskun ajatukset aivan muualla kuin hihnan toisessa päässä eli minussa. Tyttökaveri lähti paikalta pois ja Mosku vain tuijotti jonnekkin kaukaisuuteen ja tuhahteli, ilmeisesti rakkauden kaipuu painoi pienen koiran mieltä J Koitin harjoitella ennen kehää, mutta pikkuinen ei innostunut touhusta. Kehässä Mosku oli aivan jossain muualla ainakin henkisesti, asettelin koiran paikoilleen seisomaan ja se vain tökötti niin kuin patsas. Liikkeet sujui hieman takerrellen, koska katse oli muualla kuin siinä hommassa mitä tehtiin. Tulos kuitenkin SIN1, vaikka omasta mielestäni tämä kyllä nyt tuli aivan säälistä! Tokihan Moksu käyttäytyy hyvin kehässä vaikka ajatus ei ole mukana hommassa, sillä Mosku ei riehu eikä touhua muutakaan ylimääräistä vaan se vain tököttää..

Kotona Moskun syöminen on ollut hieman epämääräistä..ruokaa kyllä ollaan vailla, mutta sitten kun sen saa eteen niin maistellaan hieman ja jätettään syömättä. Olenkin joutunut syöttämään ihan läskiä ja muuta rasvaista ruokaa, jotta pikku herralle maistuisi eikä kuihtuisi aivan riukulaksi. Huukohan sitten on käyttänyt tilaisuutta hyödyksi ja syönyt mahdollisuuksiensa mukaan kaikki ruoat, omansa sekä Moskun..Herra onkin sen näköinen, että on ollut ruoka aikaan kotona!

Alla kuvissa pojat leikkivät Henni koiarn kanssa anoppilassa.

Peruskäskyt kunniaan!

Takaisin pisteeseen yksi..

Huukon kanssa olemme nyt yrittäneet löytää ratkaisua tähän haukkumis ongelmaan sekä siihen, että koira kiihtyy aivan kuin raketti koulutuskentällä. Eilen taas kävimme treenaamassa ja eihän se mennyt aivan putkeen!

Minulla oli molemmat koirat mukana ja ensin menimme kentälle juoksemaan, koska ennen hallivuoroa minulla oli koulutushetki toisen koirakon kanssa. Pojat siis joutuivat autossa odottamaan koulutuksen ajan, että hallivuoro alkaa. Ajattelin siksi hieman poikia juoksuttaa kentällä, että jaksavat sitten odottaa autossa. Ensin molemmat oli minulla hihnassa, mutta pian totesin, että ehkä helpompi jos päästän koirat irti koska kenttä oli aivan jäinen ja kaksi innokasta nakkikoiraa kiskoi hihnassa minkä jaksoivat..Pojat siis pysyvät minulla irti ihan missä tahansa lähestulkoon. Uskallan siis molemmat päästää irti keskellä kaupunkia olevalla kentällä. Toki kentällä ei ole hirveästi häiriötekijöitä. Koirat katselivat ja tutkivat paikkoja ja kun olivat jonkin aikaa vapaasti vilistäneet, pyysin koirat luokse ja tehtiin harjoituksia. Molemmat toimivat äärettömän hyvin, Mosku välillä lähti viilettämään, mutta taikasanalla tuli luokse J Huuko oli niin rento ja innokas tekemään ,että välillä etsin sitä, että missä se on ja huomasin sitten että perhana tuossahan se sivulla kulkee niin loistavassa seuraamisessa! Oikein harmitti lopettaa tämä treeni!

Koulutus alkoi ja laitoin pojat autoon, jottei ne häiritse koulutettavaa koiraa. Autossa oli täys kaaos päällä koko koulutuksen..molemmat pojat haukkuivat ja ulvoivat ja hyppivät autossa..Menin autolle takaisin vasta kun oli hiljaista. Kaverini tuli minua auttamaan halliin, sillä kahden kahelin kanssa sinne meno ei onnistu yhdeltä ihmiseltä J

Kaverini otti Moskun ja minä Huukon, sillä Huukoa ei voi antaa muille jos minä olen paikalla, sillä silloin koira tulee yksinkertaisesti hulluksi..Noh menimme halliin ja kierrokset oli tapissa molemmilla koirilla heti aluksi. Kävelimme hallin toiseen päähän, missä oli hiljainen nurkkaus. Siinäpä oli pojilla taas aivonystyröillä tekemistä kun pojat erotettiin ja kaveri lähti Moskun kanssa kävelemään..Mosku näytti siltä, että maailma romahti ja koira seisoi vain paikoillaan ja tuijotti minua. Kaverini yritti Moskua kutsua, mutta ei kontaktia..Kyllä hän sitten lopulta sai koiran kulkemaan, mutta Moskusta ei todellakaan ollut kivaa. Huukon sain aluksi pidettyä kurissa ja sain hallittua kaiken sen hirmuisen energian ja innokkuuden, mutta sitten se räjähti..Totesin, että nyt menemme istumaan hallin laidalle ja rauhoitutaan! Itku ei ollut minulla kaukana ja tuntui, että nyt ei jaksa enää..Koira vain haukkui ja haukkui eikä vilkaissutkaan minua. Kaverini pysyi Moskun kanssa kauempana ja Mosku reipastui koko ajan ja kulki ajoittain hienosti hihnassa. Minä istuin Huukon kanssa, pidin hihnan lyhyenä ja annoin koiran haukkua..mietin mitä tekisin, mikä olisi teoriassa nyt järkevää ja kyllähän minä asiat osaan teoriassa ja järkevintähän olisi ollut mennä pois hallista tai katkaista haukkuminen jollakin, mutta itsestäni tuntui, että nyt ei vain jaksa. Katsoin koiraa, mikä haukkuu suu vaahdossa kaikelle ja ajattelin, mikä idiootti en enää ikinä tee tuo kanssa mitään, jääköön kotiin, turha mitään yrittää kun mikään ei onnistu. Istuimme varmaan puoli tuntia aivan paikoillamme. Haukkuminen välillä rauhoittui, ja jonkun kerran Huuko jopa vilkaisi minuun, mutta en antanut hänelle mitään palkkiota tuollaisesta käytöksestä. Välillä haukkuminen koveni ja sitten vaimeni ja välilä temmottiin hihnasta, mutta olin itse aivan eleetön. Lopulta kun itsellä oli jo usko loppunut, että ei tämä lopu koskaan, Huuko oli hiljaa..muttama önähdys ja sitten katse, katse mikä tuijotti minuun herkeämättä, koiran ilme oli rento se oli se ilme mikä katsoo ja kysyy. Silloin taas sain uutta intoa, palkkasin intensiivisestä katseesta ja Huukohan sitä tarjosi. Nousin seisomaan todella hitaasti ja katse säilyi. Yhden kerran menin takaisin istumaan kun haukahdus tuli, mutta heti kun sain katseen nousin ylös. Päätin sen, että nyt me palataan aivan alkupisteeseen Huukon kanssa ja lähdemme vahvistamaan katsekontaktia ja ihan peruskäskyjä! Nyt unohdetaan kaikki toko hommat ja aloitetaan alusta, sillä jossakin kohtaa meillä on mennyt vikaan ja tämä ei toivottu käytös on päässyt syntymään.

Mosku oli aivan täpinöissään kun sai treenin jälkeen tulla minun luokse. Molemmat pojat tarvitsisivat hieman vieroitushoitoa minusta J Laitoin koirat autoon ja lähdin ajamaan kotiin, Huuko oli rauhassa takapenkillä ja Mosku napotti sylissä kuskinpenkillä! Melkein heti se kyllä simahti ja painoi päänsä minun käsivarrelle. Kotiin tullessa molemmat juoksivat sisälle, sillä pojille on hirveän tärkeää käydä heti tarkastamassa, että isi on kotona. Pojat sinkoilivat sisällä etsien isiä, ja sitten se löytyi saunasta (tekemässä remonttia), siitä riemu repesi. Sanoin miehelleni, että Huuko oli taas ihan idiootti, että myydään se pois, ukko totesi, että sinä et kyllä tuosta luopuisi kuitenkaan ikinä, ja tottahan se on J Iltatoimien jälkeen menin nukkumaan ja molemmat koirat napotti sängyssä valmiina, möngin peiton alle ja siirtelin koiria hieman edestä. Siinä kun makasin peiton alla, Mosku minun tyynyllä kerällä nukkuen ja Huuko kehoni myötäisesti vieressä tuhisten, tuntui taas, että kaikki on hyvin.

Tässä kuvassa pojat juoksee ja kovaa..Mosku tippui lenkillä ojaan jäiden läpi ja kastui aivan märäksi, joten paras tapa kuivua on juosta :)

Mosku täytti 1- vuotta! Uskomattoman nopeasti aika kulunut, vasta tämä hellyyttävä koiranen oli sellainen riiviö, että joka päivä töistä kotiin tullessa jotain oli tuhottu...Nyt Mosku on mitä mainioin koira!

Mosku menestyi ja Huukoa treenataan

12.2.2014

Sairaslomalla...
Siis minä olen ei koirat :) Kirjoittaminen hieman hankalaa kun vasemmasta kädestä on leikattu kämmentä, joten käytössä vain oikea käsi ja vasemmasta kädestä muutama sormi, mitkä nekin toimivat hieman tökerösti.
Viime viikolla  kävimme harjoittelemessa Moskun kanssa näyttelyitä varten, sillä olimme menossa Tuusniemen ryhmänäyttelyyn ja, koska minun leikkaus oli ennen tätä näyttelyä, piti minun ja ystäväni harjotella Moskun esittäminen ystäväni toimesta, jos minä en pystyisi itse koiraa esittämään..

Mosku oli aluksi treeneissä aivan into piukeena, ja sanoinkin ystävälleni, että kulkee vaan hallia ympäriä ja antaa koiran tehä omia juttuja. Niinpä kahden kierroksen jälkeen Mosku jo rauhottui ja aloimme treenaamaan kehä käyttäytymistä. Hyvin sujui kävely Moskulla ystäväni kanssa, vaikka aluksi piti hieman vilkuilla, että missä se mamma on ja eihän se karkaa minnekkään.Taitava pikku koira!

Tuusniemi 15.2.2014

Moskun toiset näyttelyt oli edessä lauantaina. Torstaina leikkasin kynnet ja harjasin/furminoin koiran, hankaluutta aiheutti käsi, mikä oli leikattu keskivikkona..Kynsien leikkaus sujui hyvin, vaikka paketissa oleva käsi meinasi kieltäytyä yhteistyöstä..koirat oli kiltisti paikoillaan ja vain muutaman kerran jouduin ääntäni korottamaan kun koirat vänkäsivät vastaan. Mosku ei oikein välitä turkin harjauksesta ja jouduin laittamaan sille hihnan kaulaan, jotta sain koiruuden pysymään aloillaan..Huukon mielestä häntä taas syrjittiin ja koitti tunkea kuonoaan jatkuvasti minun eteen..noh piti sitten Huukokin harjata välillä ja olisitte nähneet hänen ilmeen kun harjasin häntä enkä Moskua! Niin maireaa katsetta saa hakea, ja välillä mulkaisi kauempana olevaa Moskua siihen malliin, että katsos, mamma harjaa minua!
Näyttelyaamu koitti..tavarat mukaan ja koira myös. Huuko tietenkin oli hieman möks, kun hänet jätettiin kotiin. Moskulle puin autoon päälle back on track loimen, kun sellaisen menin tuossa ostamaan lähinnä Huukolle. Ajattelin, että koska matka kuitenkin näyttelyyn on sen verran pitkä melkein kolme tuntia, saattaa peräkontissa käydä jonkinmoinen kylmyys, niin jos Mosku on jäykkä sitten..lähinnä kyllä tälläinen homma on hifistelyä :) Noh Moskuhan rentona tyyppinä ei ollut milläsäkkään tämmöisestä rätistä, mikä hänen ympärilleen kiedottiin, että hän rupesi nukkumaan samontein kun matkaan pääsimme.
Mosku heräsi sitten näyttelypaikalla. Kolmen tunnin unien jälkeen pikku koiralla riitti energiaa ja hihnassa vedettiin kyllä niin paljon kuin vain pystyttiin. Minä annan koirieni vetää tämmöisissä tilanteissa, koska jos pikkukoira on täynnä energiaa ja miljoonan muun keskellä on minusta aika paljon vaadittu häneltä, että hänen pitäisi käyttäytyä hihnassa kauniisti!
Olimme hieman myöhässä aikataulusta, joten kävimme nopsaan ilmoittautumassa ja sitten nopsaan kehän laidalle harjoittelemaan. Matkalla törmäilimme muihinkin göötteihin ja göötisteihin ja siinä vaihdettiin muutama sananen kun koirat tutustuivat toisiinsa. Mosku oli aika vallattomalla päällä joten totesin, että taidan itse ainakin kokeilla esittää koiran, vaikka käsipaketissa. Kerkesimme Moskun kanssa jonkun 45min harjoitella, juostiin ja seisottiin, juostiin ja seisottiin, välillä juostiin kovaa ja hain kontaktia. Mosku liikkui hyvin, ja luulen, että back on track loimella oli jonkin verran näpit pelissä mukana, sillä Mosku oli hyvin rento. Sittenpä sitä mentiin kehään ja tuomarina ruotsalainen nainen, hän toimi hieman eri järjestyksessä kehässä ja koirat nostetttin heti pöydälle. Mosku oli hieman ahdistunut kehässä ja mietin jo, että apua, kohta koira luikasee minun jalkojeni taakse piiloon..puhuin kuitenkin Moskulle ja ääntelin ja sain hänet hieman innostumaan asiasta. Pöydällä Mosku tervehti iloisesti tuomaria ja taisipa hieman lipaista kielellä..
Aluksi liikkeiden näyttäminen tuntui tahmaiselta, mutta sain Moskun huomion itseeni taikasanoilla, *prkl* :) toimii aina! Ja hienostihan kehä meni JUN 1 ERI SA PU2 SERT!!!

 Mosku catwalkilla

Tuomarin edessä..

Ensimmäinen serti tuli, mutta sydäntä lämmitti oikein kovasti tuomarin sanat, jotka hän kävi meille erikseeen sanomassa. You have a very nice dog with a bright future!

Huukon kanssa treenailuja,

Huukon kanssa olemme taas alkaneet treenata hieman ahkerammin, koska tavoitteena meillä on, että toukokuussa voisimme startata toko- kokeessa..tavoite on aika korkea, mutta uskon, että Huukon kanssa pystymme siihen kunhan vain treenaamme kovasti. Huukohan kyllä osaa alokasluokan liikkeet, eikä niiden suorittamisessa ole ongelmaa. Ongelmana meillä on Huukon luonne, mikä kiihtyy nollasta sataan alta sekunninmurto-osan..toisten koirien läsnäolo vaikuttaa Huukon huomattavasti ja haukkuminen sekä rähinä alkaa välittömästi kun toinen koira tulee koulutuskentälle. Huukon rähinässä on vain yksi mielenkiintoinen piirre, sille rähinä keskittyy lähes poikkeamatta vain koulutuskentälle.

Pallohalli,

kävimme Huukon kanssa treenaamassa pallohallissa. Menimme ensin viereiselle kentälle hyvissä ajoin ennen vuoron alkamista. Päästin koiran irti kentälle ja leikimme siellä ja teimme joitakin sivulle tulo harjoituksia, ihan sillä, että saisin koiraan hyvän kontaktin ennen halliin menoa. Huuko toimikin kentällä vallan mainiosti! Lähestyimme pikku hiljaa hallia ja Huukolla alkoi hieman kierrokset nousemaan, koska hallista kuului ääniä ja varmaankin muistaa jo paikan. Hallin pihalla kävelimme edes takaisin ja rauhoittelin koiraa ja hain kontaktia, Huukolle maistui namit, joten stressitaso oli siedettävä. Huuko kuunteli minua ja oli ihan nätisti. Ensimmäiset koirat saapuivat pihalle ja siinä samassa alkoi meillä kierrokset nousta, ei kuitenkaan niin paljoa, että haukkuminen olisi alkanut. Jatkoin harjoitusten tekemistä ja olin itse aivan kuin muita koiria ei olisikaan olemassa ja Huuko rauhottui ihan kivasti. Sitten menimme halliin sisälle, oven lasista kuikkasin sisälle, että oven takana ei heti ollut toista koiraa, ja ei muuta kuin sisälle halliin. Heti oven jälkeen lähdin juoksemaan hallin reunustoja pitkin, jotta Huuko ei kerkeisi ajatella mitä hallissa on. Jes, tämä tepsi ja koira juoksi aivan hiljaa vieressäni. Juostiin hallin toiseen päähän, missä oli väljempää. Siihen jäimme paikoillemme. Laittelin tavarat ja koira napotti hiljaa ja kiltisti irti minun vieressä. Aloimme treenamaan, ensin vain kävelimme isolla ympyrällä ja annoin Huukon haistella paikkoja. Tein seuraamista ja psähdyksiä, sivulle tuloa ja maahan menoa, välillä koira oli hihnassa ja sitten irti, ja Huuko toimi kuin unelma! Halli oli täynnä koiria ja vähän matkan päässä meistä oli koiria treenailemassa, eikä mitään reaktiota meiltä! Sitten huomasin ystäväni toisella puolella hallia, lähdin käymään hänen luonaan ja naps, samassa kun tulimme hänen koiransa lähelle, alkoi rähinä…yritin olla reagoimatta käytökseen, ei auttanut, estin katsekontaktin, ei auttanut, yritin tehdä tehtäviä, ei auttanut, lopulta laitoin hihnan varmistukseksi mahan ympärille ja annoin koiran riehua vieressä.. Toinen ystäväni tuli paikalle ja tökkäsin koiran hänelle ja menin toisen ystäväni luokse. Huuko riehui minkä jaksoi...kun tulin takaisin Huukon luokse, se näykki minua jalasta! Toki ymmärrän, että hänelle on maailman loppu kun joutuu olemaan erossa minusta, mutta ei nyt kuitenkaan tarvitsisi minua purra! Noh lähdin takaisin omaan hallin kulmaan rauhoittumaan. Koitin sitten taas treenata tokoa, mutta koiran keskittyminen oli ainakin aluksi niin hukassa, että se haahuili ihan omiaan. Kyllä kontakti ja keskittyminen sitten parani, mutta sitten alkoi jo itseä naurattamaan niin paljon koiran touhuilut, että treenistä ei meinannut tulla mitään..

 Tässä ollaan poikien kanssa lenkkeilemässä keväisessä auringonpaisteessa, voiko ihanenpaa olla?

Vuokatti, TassuTellen koulutus,

Ihanaa meidän kouluttaja tuli pitämään joitakin koulutuksia Vuokattiin! Ilmoitin heti Huukon koulutukseen. kotona lähtiessä oli sama show niin kuin aina kun toinen koira lähtee mukaan..ensin yritän pakata tavarat mahdollisimman huomaamattomasti, vaikka minulla on monta eri koirareppua ja kassia, mitä vaihtelen säännöllisesti. Näin ollen koirat eivät opi tuntemaan ja kohdistamaan intoaan tiettyyn asiaan, että kun mamma ottaa tuon repun niin silloin mennään koulutukseen eli kivaan paikkaan. Kun olen tavarat saanut pakattua, niin aloitan tappelun sinulle panta, ei sinulle, sinä pois, sinä mukaan, sinä ulos ja sinä sisälle, sinä et tule mukaan! Sama tarina joka kerta..

Huuko oli haljeta riemusta kun huomasi, että hän pääsee mamman kanssa kahdestaan jonnekkin. Kun käännyimme tutulle pikkutielle Vuokatti Huskylle niin peräkontista alkoi uikutus.. Huuko tuntee paikan varsin hyvin, sillä olemme niin monet kerrat olleet siellä koulutuksessa. Otan koiran autosta pois ja haistellaan pihaa, sitten menemme halliin ja Huuko on melkoisen tohkeissaan. Valitsemme itsellemme paikan nurkasta. Kouluttaja on tehnyt koirakoille nurkkiin omat paikat, koirien näköesteeksi on laitetttu agility putket. Teen Huukolle oman paikan ja aloitamme rauhoittumisharjoitukset, käsi kosketusta, istumista, tassun antoa, maahan menoa. Huuko rauhoittuu hyvin ja keskittyy tekemiseen kunnes ulkoa kuuluu jotain. Koitan pitää itseni rauhallisena vaikka tiedän jo mitä tuleman pitää.. toinen koirakko saapuu paikalle ja Huukolla nousee välittömästi kierrokset tappiin..rauhoittelen sitä ja estän katsekontaktin. Toinen koirakko menee omalle paikalleen ja aloitan taas uudestaan rauhoittumisharjoitukset. Keskittyminen on hukassa, eivätkä namit maistu. Heitän pitkäkseni maahan ja esitän nukkuvaa, kohta koirakin tulee katsomaan, että mitä se mamma nyt puuhaa, ja rauhoittuu viereen istumaan. Jatkan makaamista ja rapsutan rinnasta koiraa, pyydän maahan viereeni ja Huuko kellistyy siihen, rapsuttelen massusta ja Huuko on rauhallinen kunnes ääni kuuluu putken takaa..salamana taas kierrokset ylös! Hohhoijaa..Kouluttaja heittää meille uuden lelun ja Huuko hieman kiinnostuu siitä, aloitan leikkimisen sillä. Heitän lelua ja pyydän tuomaan minulle, ja palkkaan kun tuo. Hienosti alkaa taas kiinnostaa tehtävien teko pikku gööttiä. Tehdään sitten sellaista harjoitusta, missä kuljen toisen koiran ohitse. Matkaa toiseen koiraan on varmaan se 15 metriä. Reitti menee siten, että lähdemme piilosta Huukon kanssa, kuljemme toisen koiran ohi ja menemme takaisin piiloon. Matkalla pidän kontaktia koiraan, puhumalla, heiluttamalla lelua ja palkitsemalla namilla. Pari kertaa menee ihan hyvin, sitten muutamia haukkuja ja ärähdyksiä, pari kertaa Huuko pysähtyy tuijottamaan ja rähähtää, mutta vedän sen mukanani piiloon, epäonnistuneilla kerroilla en palkkaa Huukoa vaan palkkaan heti koiran piilossa kuun olemme onnistuneesti kulkeneet toisen koiran ohitse. Hoksasin hyvän keinon, lelu on nyt Huukolla se juttu, mikä kiinnostaa, joten kun menimme piiloon heitin lelun palkaksi ja ohituksessa heiluttelin sitä kädessäni. Ohitukset sujui hyvin ja sitten kokeilimme, josko voisimme tehdä harjoituksia ihan niin, että koirat näkevät toisensa..joo ei…heti alkoi aivan mahdoton rähinä! Minun piti tarttua Huukoon kiinni, jottei se livahda pannasta läpi. Vähän aikaa rauhoittelin kaveria siinä, ja kokeilimme lähteä liikkeelle siten, että kävelimme isolla ympyrällä niin, että koirat olivat sivuttain toisiinsa nähden. Noh siinä sitten koitettiin kävellä, vaikka Huukolla oli ihan jotain muuta mielessä kuin käveleminen kauniisti. Kävimme haistelemassa toisen koiran paikan, josko se auttaisi, mutta tulos oli huono. Pysähdyttiin paikoillemme ja kokeilin saada Huukon rauhoittumaan ja lopulta se alkoikin hieman rauhoittua. Teimme siinä muutamia tehtäviä ja niin kauan kun sain kontaktin pysymään koiran ja minun välillä oli Huuko hiljaa, mutta heti kun kontakti katosi, palasi Huukon mieli toiseen koiraan. Tunti oli mennyt ja toinen koira lähti pois hallista. Sillä silmän räpäytyksellä Huuko muuttui rennoksi ja oli kuin ei mitään koskaan olisi ollutkaan vialla. Juttelin kouluttajan kanssa paikoillaan niin Huuko kävi viereeni maate ja rupesi nukkumaan..

Lopuksi hieman hupia.. Pojat leikkivät imurin kanssa ja siis kun meillähän ei ole muuta elämää kuin nämä koirat niin mehän touhuamme kaikennäköistä :)

Videoita tulossa kunhan nettiyhteys olisi sen verran hyvä, että niiden lataus onnistuisi :)