torstai 27. maaliskuuta 2014

Peruskäskyt kunniaan!

Takaisin pisteeseen yksi..

Huukon kanssa olemme nyt yrittäneet löytää ratkaisua tähän haukkumis ongelmaan sekä siihen, että koira kiihtyy aivan kuin raketti koulutuskentällä. Eilen taas kävimme treenaamassa ja eihän se mennyt aivan putkeen!
Minulla oli molemmat koirat mukana ja ensin menimme kentälle juoksemaan, koska ennen hallivuoroa minulla oli koulutushetki toisen koirakon kanssa. Pojat siis joutuivat autossa odottamaan koulutuksen ajan, että hallivuoro alkaa. Ajattelin siksi hieman poikia juoksuttaa kentällä, että jaksavat sitten odottaa autossa. Ensin molemmat oli minulla hihnassa, mutta pian totesin, että ehkä helpompi jos päästän koirat irti koska kenttä oli aivan jäinen ja kaksi innokasta nakkikoiraa kiskoi hihnassa minkä jaksoivat..Pojat siis pysyvät minulla irti ihan missä tahansa lähestulkoon. Uskallan siis molemmat päästää irti keskellä kaupunkia olevalla kentällä. Toki kentällä ei ole hirveästi häiriötekijöitä. Koirat katselivat ja tutkivat paikkoja ja kun olivat jonkin aikaa vapaasti vilistäneet, pyysin koirat luokse ja tehtiin harjoituksia. Molemmat toimivat äärettömän hyvin, Mosku välillä lähti viilettämään, mutta taikasanalla tuli luokse J Huuko oli niin rento ja innokas tekemään ,että välillä etsin sitä, että missä se on ja huomasin sitten että perhana tuossahan se sivulla kulkee niin loistavassa seuraamisessa! Oikein harmitti lopettaa tämä treeni!

Koulutus alkoi ja laitoin pojat autoon, jottei ne häiritse koulutettavaa koiraa. Autossa oli täys kaaos päällä koko koulutuksen..molemmat pojat haukkuivat ja ulvoivat ja hyppivät autossa..Menin autolle takaisin vasta kun oli hiljaista. Kaverini tuli minua auttamaan halliin, sillä kahden kahelin kanssa sinne meno ei onnistu yhdeltä ihmiseltä J
Kaverini otti Moskun ja minä Huukon, sillä Huukoa ei voi antaa muille jos minä olen paikalla, sillä silloin koira tulee yksinkertaisesti hulluksi..Noh menimme halliin ja kierrokset oli tapissa molemmilla koirilla heti aluksi. Kävelimme hallin toiseen päähän, missä oli hiljainen nurkkaus. Siinäpä oli pojilla taas aivonystyröillä tekemistä kun pojat erotettiin ja kaveri lähti Moskun kanssa kävelemään..Mosku näytti siltä, että maailma romahti ja koira seisoi vain paikoillaan ja tuijotti minua. Kaverini yritti Moskua kutsua, mutta ei kontaktia..Kyllä hän sitten lopulta sai koiran kulkemaan, mutta Moskusta ei todellakaan ollut kivaa. Huukon sain aluksi pidettyä kurissa ja sain hallittua kaiken sen hirmuisen energian ja innokkuuden, mutta sitten se räjähti..Totesin, että nyt menemme istumaan hallin laidalle ja rauhoitutaan! Itku ei ollut minulla kaukana ja tuntui, että nyt ei jaksa enää..Koira vain haukkui ja haukkui eikä vilkaissutkaan minua. Kaverini pysyi Moskun kanssa kauempana ja Mosku reipastui koko ajan ja kulki ajoittain hienosti hihnassa. Minä istuin Huukon kanssa, pidin hihnan lyhyenä ja annoin koiran haukkua..mietin mitä tekisin, mikä olisi teoriassa nyt järkevää ja kyllähän minä asiat osaan teoriassa ja järkevintähän olisi ollut mennä pois hallista tai katkaista haukkuminen jollakin, mutta itsestäni tuntui, että nyt ei vain jaksa. Katsoin koiraa, mikä haukkuu suu vaahdossa kaikelle ja ajattelin, mikä idiootti en enää ikinä tee tuo kanssa mitään, jääköön kotiin, turha mitään yrittää kun mikään ei onnistu. Istuimme varmaan puoli tuntia aivan paikoillamme. Haukkuminen välillä rauhoittui, ja jonkun kerran Huuko jopa vilkaisi minuun, mutta en antanut hänelle mitään palkkiota tuollaisesta käytöksestä. Välillä haukkuminen koveni ja sitten vaimeni ja välilä temmottiin hihnasta, mutta olin itse aivan eleetön. Lopulta kun itsellä oli jo usko loppunut, että ei tämä lopu koskaan, Huuko oli hiljaa..muttama önähdys ja sitten katse, katse mikä tuijotti minuun herkeämättä, koiran ilme oli rento se oli se ilme mikä katsoo ja kysyy. Silloin taas sain uutta intoa, palkkasin intensiivisestä katseesta ja Huukohan sitä tarjosi. Nousin seisomaan todella hitaasti ja katse säilyi. Yhden kerran menin takaisin istumaan kun haukahdus tuli, mutta heti kun sain katseen nousin ylös. Päätin sen, että nyt me palataan aivan alkupisteeseen Huukon kanssa ja lähdemme vahvistamaan katsekontaktia ja ihan peruskäskyjä! Nyt unohdetaan kaikki toko hommat ja aloitetaan alusta, sillä jossakin kohtaa meillä on mennyt vikaan ja tämä ei toivottu käytös on päässyt syntymään.

Mosku oli aivan täpinöissään kun sai treenin jälkeen tulla minun luokse. Molemmat pojat tarvitsisivat hieman vieroitushoitoa minusta J Laitoin koirat autoon ja lähdin ajamaan kotiin, Huuko oli rauhassa takapenkillä ja Mosku napotti sylissä kuskinpenkillä! Melkein heti se kyllä simahti ja painoi päänsä minun käsivarrelle. Kotiin tullessa molemmat juoksivat sisälle, sillä pojille on hirveän tärkeää käydä heti tarkastamassa, että isi on kotona. Pojat sinkoilivat sisällä etsien isiä, ja sitten se löytyi saunasta (tekemässä remonttia), siitä riemu repesi. Sanoin miehelleni, että Huuko oli taas ihan idiootti, että myydään se pois, ukko totesi, että sinä et kyllä tuosta luopuisi kuitenkaan ikinä, ja tottahan se on J Iltatoimien jälkeen menin nukkumaan ja molemmat koirat napotti sängyssä valmiina, möngin peiton alle ja siirtelin koiria hieman edestä. Siinä kun makasin peiton alla, Mosku minun tyynyllä kerällä nukkuen ja Huuko kehoni myötäisesti vieressä tuhisten, tuntui taas, että kaikki on hyvin.




Tässä kuvassa pojat juoksee ja kovaa..Mosku tippui lenkillä ojaan jäiden läpi ja kastui aivan märäksi, joten paras tapa kuivua on juosta :)




Mosku täytti 1- vuotta! Uskomattoman nopeasti aika kulunut, vasta tämä hellyyttävä koiranen oli sellainen riiviö, että joka päivä töistä kotiin tullessa jotain oli tuhottu...Nyt Mosku on mitä mainioin koira!




2 kommenttia:

  1. Olisi kiva kuulla teidän kuulumisia vähän useammin :)

    VastaaPoista
  2. Nyt on vähäksi ajaksi taas lukemista :) Koitan ottaa niskasta kiinni itseäni ja päivitellä ehkä hieman useammin ;)

    VastaaPoista