tiistai 28. lokakuuta 2014

31.3 Luento Seppälässä


31.3 Luento Seppälässä

Luennoitsija Katriina Tiira

Koiran käyttäytymisen periytyvyys, alla linkki luento materiaaliin


Ja tässäpä minun pohdintaa luennon jälkeen:

Luennoitsija oli eilen Katriina Tiira FT Helsingin yliopistosta, luennoi koiran käyttäytymisen periytyvyydestä. Aika teoria painotteista asiaa oli ja mentiin todella syvälle geenien maailmaan, mutta hyvää asiaa oli. Esim ääniherkkyys periytyy sukupolvelta toiselle eikä siihen voi vaikuttaa ympäristöllä. Näin ollen aina ihmisessä ei olekkaan se "vika" vaan koira voi olla jo perimältään sellainen, että on esim. arka. Näytti hyviä esimerkkejä ääniaroista koirista ja esitteli tutkimuskoiriaan, esim. tällainen tarina oli, että kaksi saman ikäistä pentua menee eri koteihin, kodit olivat samanlaisia ja niissä tehdään samoja asioita, joten ympäristön vaikutus on pieni. Olikohan vuoden ikäisenä toinen koira alkaa näyttämään ääniarkuus oireita. Omistaja koittaa kaikin tavoin koulutuksella yms saada koiraa vähemmän ääniaraksi. Kuitenkin koiran pelko voimistuu jatkuvasti ja 7 vuoden iässä koiran äänipelko on jo sillä tasolla, että se puree seiniä, repii verhot alas yms. ukkosella. Lopulta tilanne johtaa siihen, että koira puree perheen tyttöä ja se lopetetaan. Koiran ruumiinavauksessa ei löydy mitään poikkeavaa. Perhe ei tiedä, että koiran perinnöllisyystaustat on tutkijoilla selvillä. Koiran koko suku on täynnä ääniarkoja koiria, myös sen sisarukset ovat kaikki ääniarkoja. Toinen pentu mikä oli eri pentueesta mutta eli samanlaisissa elinolosuhteissa oli periytyvyydeltään sellaisesta suvusta, missä ääniarkuutta ei ollut. Luennoitsija tutki juuri tätä ääniarkuutta koirilla, joten sitä käsiteltiin paljon.

Myös persoonallisuuden kehityksestä oli asiaa ja miten emon vaikutus alkaa jo kohdussa ja miten hyvistä vanhemmista kasvaa yleensä hyviä pentuja. Koiran periytyvyydestä on tutkimuksia tehty hyvin vähän joten teoria pohjaa tutkimuksille ei juurikaan ole. Toki tämä luento sisälsi aika paljon sellaista asiaa,että jos ei ymmärrä genetiikasta tai ylipäätään solutason asioista mitään niin varmasti puolet meni ohi, minulla kuitenkin aika vahva pohja tältä saralta niin sillein oli tuttua asiaa, mutten koskaan ole ajatellut miten geenit vaikuttaa käyttäytymiseen niin voimakkaasti.

Toinen hyvä esimerkki oli sellainen hiiri koe, siinä todistettiin, että pysyviä muutoksia solu tasolla voi tapahtua huonoista kokemuksista, ja nämä kokemukset periytyy tätä solutason kautta jälkeläisille. Esim jos yksi sukupolvi altistetaan pelolle ja siihen pelkoon yhdistetään jokin tietty haju ja tämä käytös vahvistetaan niin voimakkaasti, että yksilössä aiheutuu solutason muutos eli yksilö kokee niin voimakkaan reaktion. Tämä käytös periytyy. Seuraava sukupolvi kasvaa ilman pelkoa ja ilman altistusta tälle hajulle, kolmas sukupolvi myös samoin ja sitten neljännelle sukupolvelle annetaan tätä hajua mikä aiheutti ykkössukupolvessa pelon, niin tämä neljäs sukupolvi tietää tämän hajun ja haju aiheuttaa näissä yksilöissä pelon. Tämä johtuu siitä, että unohtui se sana, mutta siis soluissa olevat "osaset" on jotkut voimakkaana päällä ja toiset pois päältä ja tämä periytyy. Tämä on siis luonnon nopeuttamista, ei tarvitse odotella, että tapahtuu mutaatio vaan solutasolla voi tulla pysyviä muutoksia ilman mutaatiota.

Näin ollen esim. pelko ja arkuus tulee helpommin koska ne on niin voimakkaita reaktioita yksilön kohdalla, että aiheuttaa solu muunnoksia, kuitenkin nämä voidaan sammuttaa myös eli positiivisella vahvistamisella voimme sammuttaa solussa olevan osasen ja näin saamme käytöksen muuttumaan.

Asiaa oli myös ylivilkkaudesta ja adhd:stä, nämä oli aika hyviä juttuja! Koiran jalostuksen vuoksi olemme saaneet aikaiseksi ylivilkkautta, esim. metsästyskoirilla, kun olemme halunneet innokkuutta koiraan, näin ollen jalostuksessa olemme valinneet vain innokkaita yksilöitä, jolloin olemme tulleet siihen pisteeseen, että koiran innokkuus menee ylitse ja sille tulee keskittymisongelmia. Pakko-oireita myös on havaittu ja niihin on saatavilla lääkitys, tämä pakko-oireiden tutkimus luennoitsijalla oli kesken, mutta osien pakko-oireiden geenit on paikannettu ja niihin löytynyt ratkaisu

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti