Jaahas ja viime päivityksestä on melkein kuukausi kulunut..hieman on ollut tämä elämä kiireistä kun ei ole yksinkertaisesti perseelleen kerennyt istua niin pitkäksi aikaa, että olisi kerennyt edes riviä kirjoittamaan. Koitanpa tässä sitten muistella mitä poikien kanssa olemme touhunneet..
Täältä löytyy aikaisemmasta mätsäristä kuva minusta ja Moskusta:
http://sotkamonkoiraharrastajat.blogspot.fi/2013/10/match-show-13102013.html

 

Mosku on kasvanut hurjasti! Säkäkorkeus Moskulla on jo suurempi kuin Huukolla vaikka toki leveydessä on vielä saavutettavaa. Huukon olen mitannut ja korkeus on aikalailla se 33cm. Painoa pojilla on aika tasaisesti, Huuko 15kg ja Mosku 13kg. Hieman olemme olleet laihutuskuurilla kun poikien vyötärö alkoi kadota :) Perrusruokana meillä edelleen Acanan puppy&junior molemmilla. Huuko pysyy tällä ruoalla hyvässä kunnossa, karva on kiiltävä ja hyvän tuntoinen, ruokamäärä toki pitää tällä rasvan määrällä pitää kohtuullisena, mutta ei ainakaan mitenkään ylinälkäinen ole koira olllut. Lisäksi pojat saavat kotiruokaa nappuloiden lisäksi sekä raakaa lihaa. Luita meillä syödään jatkuvasti, sisällä on puristeluita tarjolla ja ulkona hirvenluita. Hampaat ovatkin molemmilla hyvässä kunnossa eikä hammaskiveä ole!
Moskulla on hieman tekemisen puutetta päivisin...tästä todisteena eteisen kaapin tyhjennys parina päivänä..ja minun kenkien syönti.. Huonekalut on säästyneet tuhoamiselta, onneksi!
Olenkin välistä luiden lisäksi antanut aamunappulat lattialta, juuri ennen töihin lähtöä levittelen aamunappulat lattialle, piilottelen ympäri taloa, niin pojat saavat sitten alkaa etsimään niitä kun lähdetään töihin. Onneksi molemmat syövät samaa nappulaa niin tällainen onnistuu.
Kumpikin poika on ainakin masuista päätellen saaneet tarpeeksi ruokaa tälläkin tavalla.
Lisäksi keksin, että miten hävitetään parittomat ja jo aikansa eläneet villasukat! Laitan villasukkaan nappulat, kummallekkin pojalle omat sukat, sukkien päät solmuun ja sitten pojille. Siinä niillä on haastetta saada nappulat pois ja aika kuluu paremmin. Alla kuvia kuinka lelut tuhotaan!

Sateisen syksyn takia Huukon tassuissa on jälleen kerran hiiva! Tassut on välillä todella kipeät ja anturoiden välit auki :( Kauheaa katsottavaa kun koiraan sattuu käveleminen! Olen hoitanut tassuja korvatipoilla joita kerran saimme hiivaan lääkäristä. Onneksi Huuko on niin helppo koira hoitaa, tassujen peseminen suihkussa käy helposti, lääkkeen levittäminen on inhottavaa Huukosta. Toisaalta onhan se ymmärrettävää, että tuntuu pahalta kun tököttiä tungetaan kipeisiin tassuihin. Lopuksi olen paketoinut tassut ensin sideharsoon ja sitten päälle liimasidettä. Tässäpä kuva Huukosta hienoissa töppösissä! Hienosti poika antaa töppösten olla jaloissa, paketoin tassut illalla ja töppöset saa olla yön yli jalassa. Ei ole muuten yhtenäkään yönä Huuko töppösiä repinyt pois! Nyt onneksi tuli pakkaset ja hiiva on taas parempana.

Mätsäri 27.10.2013 Pallohalli

Kuukausi sitten kävimme poikien kanssa Pallohallissa mätsärissä...joo oli todella hyvä idea ottaa molemmat koirat...Pojat olivat kuin kauhukaksikko! Ensin kun yksin yritän mennä halliin PYÖRÖOVISTA, siinä vaiheessa olisi pitänyt jo meikäläisen kellot soida, että tämä ei mene välttämättä ihan putkeen! Ensin yritin työntää molemmat ovista sisään..ei onnistu..ensimmäiset katseet ympärillä olevilta ihmisiltä..noh Mosku kainaloon ja sitten survoudutaan halliin, onnistui, mutta auta armias kun pojat hoksasi heti ovien jälkeen, että vitsi täällä on koiria. Mosku tippui sylistä, Huuko aloitti riehumisen...ei muuta kuin järjestys pienellä karjumisella..seuraavat katseet..kohti ilmottautumis pöytää..koirat haukkui ja riuhui minkä kerkesivät..ilmottautumisten vastaanottajat ja muut jonottajat katsoivat, että etkai sinä ole NOIDEN kanssa tulossa tähän..
Ilmoitin koirat ja posituin äkkiä hallin reunaan! Hieman kävimme läpi poikien kanssa miten sitä nyt käyttäydytään ihmistenilmoilla. Sitten lähdin kiertämään hallia ja koitin saada poikiin joitain järjestystä.
Ystävä tuli paikalle pentukoiran kanssa, jonka myös esittelisin kehässä. Huuko halusi syödä pennun, vaikka kyseessä oli doggi..ja vieläpä narttukoira..Mosku halusi leikkiä. Noh harjoittelin kaikkien kolmen kanssa, lykkäsin toisen pojista ystävälleni pidettäväksi, totesin vain, että elä komenna Huukoa vaan anna sen olla miten haluaa kunhan pidät vain kaukana muista koirista! Sillä Huukollehan on maailmanloppu kun se joutuu olemaan minusta erossa! Missään tapauksessa kukaan vieras tai tutumpikin pitelijä ei saa komentaa sitä, sillä Huuko saattaa napata käteen! Koska se on niin kauhuissaan ollessaan erossa minusta. Mamman pikku mussukka :) Moskukin on hieman orpo joutuessaan eroon, mutta on kuitenkin helpompi hallita.
Sitten kehään...Mosku oli omassa kehässä ihan hukassa! Ei halunnut seisoa, roikutti häntää eikä ottanut kontaktia..silti punainen nauha. Huuko oli taas ihan intona, hieman liikaakin, kutienkin punainen nauha, ihan sillä kun parina oli vielä enemmän hukassa oleva koirakko.
Punaisten kehä meni ihan penkin alle kummallakkin, joten ei sijoitusta. Totesin, että oli muuten viimeinen kerta kun minulla on molemmat mukana, sillä kun näitä poikia ei voi erottaa!
Sittenpä tuli parikilpailu, mikä on aivan uusi laji. Saman omistajan kaksi koiraa kisaa yhtäaikaa. Menin siis kummankin koiran kanssa yhtäaikaa kehään. Meidän pojathan ovat kuin kaksoset, mitkä kulkee sinnakkain ja liikkuvat samaan tahtiin! Meillä meni aivan loistavasti ja voittohan se tuli! Tuomarit kysyivät, että te olette varmasti harjoitelleet liikkumista, totesin vain, että nämä on 24/7 yhdessä :) Hyvä mieli jäi, ja nyt on tutustuttu Moskun kanssa pallohalliin, missä Tamminäyttely pidetään. Siellä me Moskun kanssa startataan viralliset luokat.
Alla olevasta osoitteesta löytyy tulokset:
http://www.kstkry.net/toim_matchshow.html

Mätsäri 3.11.2013

Viime kerrasta viisastuneena, otin vain Moskun mukaan mätsäriin. Pentu oli aivan hekumoissaan kun saavuttiin paikalle. Ei mitään kontaktia koiraan..annoin pennun tutkia rauhassa enkä edes yrittänyt mitään kontakti luoda, koska se olisi aivan turhaa tässä tilanteessa kun toinen on aivan jossain muussa maailmassa! Kierrettiin ja rauhotuttiin hieman väljemmillä vesillä sekä leikittiin muiden pentujen kanssa. Ennen kehää annoin Moskun kaverilleni pideltäväksi ja kävin kävelemässä hieman kauempana, ja tämähän sitten sytytti Moskun, apua, mamma jätti! Kun tulin takaisin ja otin koiran, se napitti minua herkeämättä, etten vaan taas karkaisi. Menimme kehään ja huomasin, että Moskua alkoi jännittää, häntä hieman painui alas ja koira painautui minuun kiinni. Liikkuminen oli tahmeaa ja pää painui alas..seisotin Moskun itse polvillani, koska tunsin, että pentu haki minusta turvaa..sininen nauha.
Odotusaikana leikittiin ja rentouduttiin hieman. Sinisten kehässä sama juttu, jännitys ja ei oikein kiinnostanut koiraa koko homma..Puhelin iloisesti Moskulle ja kehuin paljon, ja pentu hieman innostui asiasta. Päätä pitelin napakasti ylhäällä ja Moskuhan kyllä seisoo napittaa paikoillaan kivassa asennossa, mutta näin koirasta, että nyt ei ole kivaa. Ihmeeksi voitimme kehän!
Bis- kehä...Mosku oli väsynyt eikä hirveen innoissaan asiasta..noh eikun seisomaan paikoilleen, Mosku ei jaksanut seistä, jouduin pari kertaa nostamaan pyllyn ylös maasta ja päätä jouduin kannattelemaan..nyt ei mene hyvin ajatttelin. Liikkeiden näyttäminen, kuin onneksi pääsimme Moskun kanssa menemään oikein kovasti, ja sehän meille sopii hyvin, sillä Moskun liikkeet tulee hienosti esiin kun päästään kunnolla liikkumaan ja pentu hieman piristyi juoksemisesta! Tuomarit tutkivat todella tarkasti, meidän piti myös näyttää liikkeet rinnakkain toisen koiran kanssa siten, että koirat olivat keskellä. Mepäs olemme tätä harjoitelleet koirakoulussa, ja sehän meiltä sujuu oikein hyvin! Tuomarit seisottivat koiria ihan tajuttoman pitkään paikoillaan, ja minä jo ajattelin, että nyt jos kohta eivät ratkaisua tee niin minä lähden kehästä pois, sillä näin taas, että Moskusta ei ollut kivaa hommaa enkä halua, että pentukoira tympääntyy näyttelyhomaan! Sitten tuli ratkaisu ja sija BIS 4! Hieno Mosku!
Alla olevasta osoitteesta löytyy tulokset:
http://kainuunhurtat.omasivu.fi/ajankohtaista/

 

Koirakoulu keskiviikkona 9.10. Moskun kanssa

Sää oli huono ja ilmeisesti ensimmäiset todella syksyiset kylmät ilmat verotti koirakouluun osallistujien määrää ja treenasimme kahdestaan Moskun kanssa. Treenikentällä oli kuitenkin hieman erilaisia häiriötekijöitä tällä kertaa, sillä talkoo porukka siivosi kentän ympärillä ja polttivat roskia. Me Moskun kanssa treenasimme kentällä vähät talkoolaisista välittämättä. Ensin otimme kontaktiharjotuksia, istumista, maahan menoa ja seisomista. Hyvin meni. Hihnassa kulkeminen onnistuu Moskun kanssa hyvin sillä, mitäpä tämä pikkukoira ei tekisi namin eteen :) Kentälle oli jätetty putken pätkiä ja aurausviittoja ja ajattelin, että voitaisiin Msokun kanssa harjoitella hyppyjä niiden yli. Ensin kävimme haistelemassa putkia, jos vaikka Mosku olisi niitä pelännyt. Pelkoa ei kuitenkaan esiintynyt, joten kasasin putkista mini esteen. Menimme esteen eteen ja houkuttelin pennun namin avulla yli samalla kun itse menin esteen yli. Sitten aloin pikkuhiljaa itse menemään sivummalle esteestä ja ohjasin kädellä pennun esteen yli. Menimme ilman hihnaa, koska minulle jäi tästä esteen opettamisesta Huukon kohdalla pieni kammo. Meille silloin sattui niin, että hihna tarttui esteeseen ja este levisi Huukon hypätessä sen yli, ja arvatkaa jäikö Huukolle kammo esteistä..no kyllä me ollaan kammosta päästy jo yli, mutta en halua samaa Moskulle. Tästä syystä teemme tämmöiset harjoitukset ilman hihnaa. Lopulta pääsimme Moskun kanssa tilanteeseen missä laitoin pojan istumaan esteen toiselle puolelle ja kävelin itse esteen toiselle puolelle ja käskin Moskun luokse, hypyn kohdalla esitin käskyn hyppy. Ahneus kasvaa tehdessä ja tein mymös harjoitusta ihan samalla tekniikalla, mutta pelkällä hyppy käskyllä ja Moskuhan hyppäsi. Hieno pikkuinen! Moskua voi vallan mainiosti pitää kentällä irti vaikka häiriö tekijöitä ympärillä hääriikin. Pentunen pysyy hyvin kentällä ja tottelee käskyä "ei mene", myös luoksetulo on hyvä ja sitä vahvistinkin paljon, välillä juoksin pois päin koirasta kun nenä vei pentua väärään suuntaan ja samalla kutsuin luokse.

Tässä pojat ja Henni koira kylässä

Mätsäri Vuokatissa sunnuntai 13.10

Aamulla lähdin niin kuin muinakin viikonlopun aamuina metsälle. Pojat olivat innoissaan mukaan lähdössä, mutta kumpikin sai jäädä kotiin. On se vaan niin sydäntä särkevää katsoa kun kaksi gööttiä istuu tippa linssissä eteisessä, eikö me päästä mukaan ilme kasvoillaan..Metsältä tulin kuitenkin aikaisemmin sillä Vuokatissa oli mätsäri, johon suunnittelin Moskun kanssa meneväni. Kotiin tulessa ilo oli irti pojilla. Pakkasin tavarat ja koirat seurasi tiukasti vieressä, että mitäs se mamma nyt touhuaa. Poikien huomatessa asian, että nyt lähtee jompi kumpi koira mukaan alkoi välitön pörrääminen minun ympärillä, mamma ota minut mukaan, katso miten nätisti osaan olla! Sanoin Huukolle, että sinä et lähde mukaan kun et kuitenkaan osaa olla nätisti :) Huuko hieman masentui asiasta, sillä häntä laski samantien ja korvat meni päänmyötäisesti. Huomasin, että Moskun kynnet on liian pitkät ja ne on pakko leikata ennen lähtö, no ei muutakuin koira kainaloon ja sakset käteen. Nappasin Moskun sohvalle syliin ja napsin kaikki kynnet, Mosku makasi ihan rauhassa selällään sylisssä, sillä se tietää, että pöydällä oleva kinkkusiivu on hänelle leikkuun jälkeen. Kinkkusiivu hävisi puolessa sekunnissa ruskeaan naamaan!
Koira autoon ja nokka kohti Vuokattia. Matkalla alkoi hieman jännittää, sillä viimeksi kun kävimme pentunäyttelyssä samaisessa paikassa Mosku meni aivan lukkoon siellä. Mietin matkan miten saisin pennun rentoutumaan hallissa..Paikalle tultuamme päätin jättää koiran autoon siksi aikaa kun käyn ilmottautumassa. Sitten otin Moskun autosta ulos. Pentu oli melkolailla samankaltainen kuin aikaisemmalla kerralla hallilla, ja ajattelin, että mitähän tästä tulee..
Aluksi kävelimme pihalla ja koitin saada kontaktia koiraan huonolla menestyksellä. Siirryimme sisälle halliin ja pentu oli aivan töttöröö..otimme paikan hallin sivustalta. Meillä oli tunti aikaa odotella kehän alkua. Kävimme välillä kävelemässä ulkona ja sisällä toisten koirien seassa, sitten istuimme paikoillamme ja koitin antaa nameja, mutta Moskulle ei maistunut namit. Juuri ennen kehän alkua Mosku kuitenkin reipastui ja namit alkoi maistua! Sitten teimme kävelyharjotuksia koirien seassa ja pentu näytti parhaat puolensa. Menimme kehään, yhdessä sinne meidän kanssa tuli hieman nuorempi ja todella nätisti käyttäytyvä koira, en kyllä yhtään muista sen rotua..sillä keskityin omaan suoritukseen ja Moskuun. Mosku seisoi nätisti paikoillaan. Liikkeessä olimme toisen koiran edellä ja se hieman häiritsi Moskua. Mosku kääntyili ja vilkuili takana tuleva koiraa. Kokeilin kuitenkin Moskulla hihnaa ihan korvien juuressa, joten minulla oli pentuun aika hyvä ote ja sainkin pään helposti kääntymään oikeaan suuntaan. Hihna kokeilu ol ihyvä idea! Pöydällä pikkukoira seisoi nätisti ja antoi katsoa hampaat reippaasti. Ajattelin kyllä, että tämä parikilpailu me hävitään, sillä Mosku ei ollut ihan super. Tuomari kuitenkin totesi, että Mosku on liikkeiltään valmiimpi joten puaninen nauha oli meidän!

Sitten taas odottelemaan..kävimme ulkona juoksemassa ja nollaamassa ajatukset. Mosku oli jo ihan tottunut toisiin koiriin ja rento. Leikimme toisten pentujen kanssa, koska eihän tämä niin vakava juttu ole :) Leikkisiä pentuja löytyikin ihan vierestä. Kun punaisten kehä lähestyi, otettiin Moskun kanssa muutama kierros kontaktia harjoituksia ja kävelyä nätisti. Kehään mennessä pentu oli taas ihan hallinnassa ja hienossa kontaktissa minuun. Kehä oli aika pieni ja koiria oli paljon, joten ahdasta oli! Mosku kuitenkin seisoi niin hienosti vaikka koira oli ihan edessä ja toinen takapuolessa kiinni. Liikkeet näytimme pienemmässä sakissa. Eka kierros meni metsään kun en saanut Moskun lennokkaita liikkeitä esille, koska vauhtia ei ollut ja törmäsimme jatkuvasti edellä menevään isoon koiraan! Toiselle kierrokselle jätin ihan reilusti väliä edelliseen ja sitten päästiin Moskun kanssa vauhtiin! Koiria tippui kehästä pois jatkuvasti, ja ajattelin, että kohta on meidän vuoro. Yllätys, me voitettiin punaisten luokka! Ei hitsi, me päästään BIS kehään. Tein samalla tavalla nollauksen kehän jälkeen kuin edellisessäkin välissä. BIS kehää jouduimme odottelemaan pitkän aikaa ja ajattelin, että kyllä nyt Mosku uuvahtaa todella. Annoin pennun levätä aloillaan ja ihan juuri ennen kehän alkua herättelin sen jalkojen välistä maasta. Menin BIS kehään ihan sillä mielin, että en vaadi pennulta liikaa, katotaan jaksaako se enää. Noh Mosku oli hieman väsynynt, mutta tomerasti koitti tehdä parhaansa, seisomisessa vähän jouduin avustamaan kun pylly meinasi lysähtää maahan. Liikkeessä sain pennun virkistymään ja nyt kun tilaa oli enemmän annoimme kaikkemme ja Mosku liikkui niin lennokkaasti, että ajattelin, että osuukohan sillä edesä jalat maahan ja minun piti melkein juoksuksi laittaa! Tuomari pyöritti meitä vaikka miten ja katsoi liikkeet joka suunnasta. Lopulta tuomari sanoi, että tänään voittaa pentu, sillä se esiintyy niin hienosti ja liikkeet on niin hienot! Minulta meinasi jalat tippua alta :) en voinut millään uskoa, että me Moskun kanssa voitettiin Moskun kolmannessa mätsärissä. Pikku pentu jaksoi hienosti ja kuunteli niin mahtavasti. Hieno päivä!

 

 

 

 

 

Ensi lumi satoi maahan ja pojat nauttii hirvenluista ulkona. Nyt onkin pakastin täynnä luita ja lihaa pakattuna annospusseihin. Ei tarvitse talvella luita ostella! Koirat nauttii luiden järsimisestä ja kummankin masu kestää hirven lihaa ja luuta todella hyvin.

 

 

Kuka tuolla, eiku tuolla sittenkin..

Metsällä ja jäljellä

Mosku metsällä

Hirvenmetsästyskausi alkoi ja sunnuntaina. Lähdin aamulla metsälle, koirat katsoivat ihmeissään minun touhuja, eikö nyt ole viikonloppu, mitä sinä nyt touhuat, näkyi koirien naamasta kun laitoin kamppeet päälle klo. 6.00. Huuko hieman aavisteli, taisipa göötti tietää, mihin mamma on menossa, sillä göötti koira viihtyi hyvin eväsrepun vieressä juuri sen näköisenä, että elä vain unohda minua J En kuitenkaan ottanut mukaan, sillä käyn ensin majalla katsomassa päivän hommat. Kahdeksan aikaan tulin sitten kotiin hakemaan unohtuneita työkaluja ja ajattelin, että otanpa Moskun sitten mukaan metsälle, sillä olimme koko päivän majalla, joten Moksu voisi siellä hengailla. Huuko oli kyllä sitä mieltä, että hän lähtee mukaan! En voi kuitenkaan kahta koiraa valvoa majalla, joten toinen vain pääsee. Mosku lähti innolla mukaan, vaikka vähän ihmetteli, että miksi Huuko ei lähde mukaan. Majalla kiersimme Moskun kanssa koko paikan ensin hihnassa läpi ja tutustuimme muihin metsästäjiin. Reippaasti Mosku tutustui ja sitten päästin irti. Moskulla oli kiva leikkikaveri, sillä majalla oli myös n.10v poika, joka mielellään leikki pikkukoiran kanssa sillä aikaa kun minä siivosin majaa. Väliajoin Mosku juoksi minun luokse tarkastamaan, että en häviä mihinkään.

Sitten tuli soitto, että hirven vasa on kaadettu. Pakkasin koiran autoon ja lähdimme hakemaan vasaa pois metsästä. Mosku sai odottaa autossa, sillä kaadolla oli meidän seuran vanha herra 10v norjanharmaa ja hänen kaadolle ei kuka tahansa tule. Mosku oli odottanut oikein kiltisti autossa. Ajoimme takaisin majalle ja lähdimme Moskun kanssa katsomaan vasaa, mikä oli viety lahtivajalle. Hui kauhistus, mikä tuo on oli Moskun reaktio! Tälle on parempi haukkua ja kovasti, ja ai kauhea kun se liikkui välillä, niin sitten piti oikein murahdella. Otin sormeen hieman verta ja tarjosin Moskulle, yök mitä sulla mamma on kädessä, tuohon en ainakaan nenääni laita oli Moskun mielipide. yritin houkutella Moskua lähemmäksi vasaa, mutta ei oikein uskaltanut, kyllä pikkuisesta näki, että nyt käy aivonystyrät niin kuumana miettien, että mikä kumma tuo otus oikein on. Jonkin ajan päästä Mosku uskalsi tulla haistella. No ei mennyt kauan, niin sitten pikkukoira oli jo syömässä lihan palasia yms.

Huuko jäljellä..

Kotiin kun mentiin niin ajattelin lähteä koirien kanssa kokeilemaan pystyykö Huuko seuramaan jälkeä vasan kaadolle. Otin vasan jalan muovipussiin, jotta meillä olisi palkka sitten Huukolle, kun se löytää kaadon. Pakattiin koirat kyytiin ja ajeltiin metsäautotietä lähelle paikkaa mistä lähtee hyvä ura melkein suoraan vasan suolikasalle. Laitoin Huukon pitkän narun päähän ja lähdettiin metsään. Huuko oli innoissaan, ja alku mentiinkin juoksulla. Jälki oli todella huono, koska verta ei ollut jäänyt matkalle yhtään vasta kuin aivan kaadon lähelle. Huuko kyllä otti ilmavainua, mutta ei voinut suoraan sanoa seurasiko jälkeä tarkoituksella vai muuten vain tohotti mennä sattumalta samaa jälkeä, mitä pitkin vedimme vasan metsästä pois. Aivan kaadon lähellä löydettiin veritippoja ja Huuko kyllä haisteli niitä, mutta enemmänkin otti ilmasta hajua suolista. Paikan löytyessä palkkasin Huukon vasan jalalla, mutta Huuko oli jotenkin ihmeissään eikä halunnut jalkaa..Olimme kaadolla jonkin aikaa ja Huuko oli irti. Vähän se lähti hakemaan jälkiä ympäristöstä, että mistä suunnasta vasa oli paikkaan tullut, mutta ei saanut jälkeä. Päätimme lähteä pois. Tämä oli eka kerta todella pitkään aikaan kun jälkeä menemme Huukon kanssa joten sallittakoon J Poispäin mentäessä Moskukin oli irti ja pikkunen seurasi hienosti tuloreittiämme meidän edellä! Lopuksi pojilla meni työhommat menojaan ja pojat kirmailivat edestakaisin uralla.

Yksi vai kaksi koiraa..

Koirakoulua Huukon kanssa 2.10..

Ajattelin taas kokeilla miten Huuko osaa olla koirakoulussa..ja olisihan se pitänyt arvata, että plörinäksi menee!

Ajoimme koulutuspaikalle ja herran päätti jo autossa alkaa nostamaan kierroksia, autosta kun otin Huukon pois niin alkoi välitön haukkuminen, vaikkei paikalla ollut yhtään koiraa. Noh ajattelin, että jospa se siitä rauhoittuu, mutta turha luulo..menin suoraan parkkipaikalta metsään, jos siellä saataisiin tilanne tasoittumaan, mutta ei niin ei. Toiset koirat saapuivat paikalle ja me kykimme metsässä. Huukon kierrokset vain nousi ja nousi, jos joku ulkopuolinen olisi nähnyt meidän göötin, niin olisi varmaan luullut, että metsässä on joku vesikauhuinen peto! Yritin tehdä tehtäviä, mutta turhaan. Lopulta päätin siirtyä toiseen päähän kenttää, missä pääsisimme täysin piiloon toisilta koirilta. Tämä tapahtui siten, että otin vetolelun ja raahasin sen avulla Huukon toisten koirien ohitse, voin sanoa, että kyllä kädessä tuntui siltä, että lelun toisessa päässä oli jotain muuta kuin kiva perhe koira..lähinnä tuntui kuin olisin maalimies, minkä hihaan on tarrautunut kiinni saksanpaimenkoira tai vastaava, mikä murisi purressaan. Piilopaikassa sitten Huuko hieman rauhoittui, teimme sieppaamista samalla tavalla kuin ennenkin. Huonolla menestyksellä alkuun, mutta kyllä sitten herra alkoi jo vähän antaa periksi. Pääsimme ihan kentälle asti ja lopulta uskalsin jo kävellä kentällä. Toiset koirat käyttäytyivät mainiosti eivätkä provosoituneet Huukon rähjäykestä! Jotain sentään olen osannut opettaa jollekkin.. Sittenpä mukavuus loppui ja taas alkoi rähinä. Koitin lelulla saada huomiota, mutta totesin tilanteen mahdottomaksi ja vein Huukon autoon lopputunniksi. Kun sain koulutuksen päätökseen päätin vielä yrittää..huoh, mitähän tästä tulee..

Toiset koirat poistuivat kentältä parkkipaikalle. Menin Huukon kanssa kentälle ja aloimme hommiin. Ensin sivulle sitten seuraamista, kappas tämähän göötti kuuntelee! Päätin ottaa hihnan pois, ja teimme saman harjoituksen uudestaan, hitto Huuko kuuntelee aivan älyttömän hyvin! Teimme kaikki tokon alokasluokan liikkeet läpi yhteen putkeen ja Huuko toimi super hyvin, niin valppaasti ja rennosti! Ajattelin, että ei jumankauta tätä koiraa! Toiset koirat kuitenkin oli näköpiirissä ja lapset riehu leikkipaikalla jonkin matkan päässä ja meidän göötti tekee irti ihan kaikki liikkeet korvaansa lotkauttamatta häiriötekijöihin! Jopa maassa makaaminen minun ollessa 10 metrin päässä onnistui, ei nyt ihan sitä vaadittua kahta minuuttia, mutta lähelle sitä oltiin ja aivan liikkumatta täydellisessä katsekontaktissa. Liikkeestä seisominen tapahtui kuin Huuko olisi seinään pysähtynyt ja jopa sivulle tulo, mikä Huukolle on erityisen hankala onnistui salamana. Kyllä oli tippa linssissä meikäläisellä! Koira mikä tunti sitten oli aivan mahdoton, mihin ei saanut kontaktia mitenkään, mikä räyhäsi hihnassa niin, että pelkäsin nahkahihnan katkeavan on yhtäkkiä täydellinen toko koira, mikä napittaa silmäkovana minua, iloinen ilme naamalla häntä heiluen ja sellainen työmoraali päällä, että oksat pois! Olen kyllä miettinyt, että voikohan koiralla olla jakautunut persoona? Sillä minusta tuntuu, että Huukossa on tosiaan kaksi koiraa yhdessä..

Mosku kouluilee

Tänään oli taas koirakoulu ilta, ja mukaan lähti Mosku. Hankalaa aina miettiä kumpi koira lähtee mukaan kouluilemaan, mutta oma olotila tekee ratkaisut. Rankka päivä töissä ja vieläkin flunssan poikanen yrittää olotilaa hankaloittaa, niin helppo valita tuo helpompi koira mukaan :)
Huukolla kyllä oli sellainen ilme, että hittolainen mamma minkä teit kun minut jätät kotiin..tosin Huuko oli jo omat reissunsa käynyt, kun oli ollut karkuteillä naapurissa. Huukolla alkaa vissiin tämä meidän puolen hehtaarin metsä riittää ja koska lenkillä ei olla edelleenkään käyty, niin hän on päättänyt itse lenkkeilyttää itseään. Noh eiköhän me tästä ensi viikolla saada normaali arki taas ja päästään liikkumaan.

Huuko satutti jalkansa toissa päivänä, kun oli naapurissa "kylässä" ja minä huusin ovelta sitä kotiin, noh sehän tuli tietä pitkin niin kovaa, että anturaan tuli haava. En huomannut haavaa heti vaan sisällä jonkin ajan päästä hoksasin, että mitä se nyt nuolee itseään..katsoin koiraa ja huomasin, että herran jestas koiran jalat on aivan veressä! lattiakin oli saanut uutta väriä pintaan..ei muuta kuin tutkimaan koiraa..ensin en löytänyt, että mistä veri tulee. Kannoin koiran suihkuun ja huuhtelin jalat ja sitten löysin haavan. Haava tyrehtyi painamisen jälkeen ja totesin, että ei tarvita lisäoperaatiota tähän hommaan. Huukon ja minun ollessa suihkussa Mosku oli siivonnut eli nuollut lattiat puhtaaksi verestä, reipas koira :)

Sitten takaisin tähän päivään..
Mosku lähti oikein iloisesti kouluun. Pikkusella ei ole ollut moneen viikkoon edes valjaita päällä, mutta ei hän ollut milläsäkkään valjaista. Koulussa teimme ohitusharjotuksia ja ne meni oikein mallikkaasti. Aluksi kävelimme kahden muun koiran kanssa isossa ringissä, sitten menimme peräkkäin, tosin väliä toiseen koiraan oli hyvä matka. Yksi konflikti sattui kun ei koulussa oleva koira pörhälsi paikalle irti, silloin Mosku hieman hermostui ja haukkui tälle kummalliselle otukselle. Tilanne kuitenkin meni suhteellisen hyvin ja Mosku osasi sivuttaa asian nopeasti mielestä, kun lähdimme kävelemään poispäin ja teimme temppuja. Ohitukset menee tuon pikkuotuksen kanssa ihan älyttömän kivasti ja helposti, sillä Mosku napittaa kädessä olevaa namia niin intensiivisesti, että ei haittaisi vaikka atomipommi tippuisi viereen! Teimme kahdeksikkoa toisten koirien ympäri, muiden istuessa paikalla. Nostimme hieman panoksia kun siirryimme pois kentältä ja teimme kentän vieressä ohituksia ja auton takaa ilmestymisiä. Pikkunen kulki niin terhakkaasti vieressä löysällä hihnalla, että kyllä itsestä tuntui niin hyvältä ja ei voi olla kuin ylpeä pennusta! Teimme myös vierekkäin kulkemisia siten, että kaksi koiraa kulki toinen toisella puolella meitä koko kentän läpi. Lopuksi harjoiteltiin hieman kärsivällisyyttä paikallaan olemisessa, siinä muutama haukku tuli, mutta muuten jaksoi oikein hyvin napittaa paikoillaa istuen ja seisten.

Kotiin tullessa jälleen näkeminen Huukon kanssa oli niin kuin normaalistikkin riemukasta! Ja tässä sitten kuva sen ratki riemukkaan jälkeen..

Paljon on tapahtunut..

Päivittäminen jäi heti alkuunsa, mutta meidän perhettä kohtasi suuri suru, joten viikko on mennyt omissa oloissa.

Pojat ovat myös viettäneet täysin lepo viikkoa, tai no kyllä mies on ollut kotosalla päivät, joten koirat ovat saaneet vilistää pihalla. Koirista varsinkin Huukosta kyllä huomaa, että se reagoi meidän allapäin olemukseen voimakkaasti. Ruoka on kyllä maistunut hyvin kummallekkin pojalle, mutta Huuko on hieman allapäin. Huuko haahuilee iltaisin sisällä häntä maata viistäen ja korvat päänmyötäisesti, ei suostu lähtemään ulos jos minä en lähde. Äkkiä kun katsoo Huukon olemusta voisi luulla, että kyseessä on hyvinkin iäkäs vanha herra, joka pikkuisen vaivalloisesti jo kävelee, Huukolla tosin sitä ikää on vasta kaksi ja puoli vuotta.. Ihme kyllä kumpikaan koira ei ole vielä seinille kiivennyt vaikka liikunta on ollut nyt todella vähäistä! Mosku ei juurikaan reagoi meidän mielentilaan, paitsi nykyään se haluaa olla aika paljon sylissä. Hyppää ihan itse sohvalle ja käpertyy viereen nukkumaan.

Aikaisempia tapahtumia

Huukon tehotreenit jatkuivat ja tulokset alkoivat näkymään. Huuko reagoi toisiin koiriin haukkumalla ja rähähtelyllä, joten koulutuksessa käytettiin ns. sieppausta eli siepataan oikea käytös. Toisin sanoen kun koira tekee juuri niin kuin minä haluan palkitsen sen hyvin siitä, jos haluttua käytöstä ei tule niin jätän palkitsematta. Tämä toimi aika hyvin Huukon kohdalla ja tarvitaan vielä paljon toistoja, jotta käytös vahvistuu oikeaan suuntaan. Välimatka toiseen koiraan pitää olla todella suuri, jotta ei toivottu käytös tule esiin.

Huuko vain on niin super fiksu göötti, että se ei kehtaa tehdä asioita. Gööteillä kyllä on vissiin perimässä tämä viitseliäisyys, sillä olen muiltakin gööttien omistajilta kuullut samaa, että koira kyllä osaa, mutta se ei vain kehtaa tehdä tyhmiä juttuja.. Huukolta sujuu seuraaminen vallan mainiosti, mutta sitten kun menee hermot se heittäytyy ihan mahdottomaksi, haukku ja tuijottaa :) Tästä varmaan olen sitten joskus palkinnut ja haukkumiskäytös on vahvistunut, sillä pentunahan ja nuorena Huuko ei haukkunut ollenkaan! Kyllä se aina laittaa miettimään, että miksi ihmisen pitää itsensä häpästä kaikilla eri tavoilla, kun Huuko heittäytyy kakaraksi tai  se ei jaksa, Huuko saattaa istua paikoillaan vaikka puoli tuntia ja vain tuijottaa takaisin, että teehän kuule akka ihan ite maahan menosi :) Selittele siinä sitten, että kyllä tämä oikeasti osaa nämä jutut, mutta sitä nyt ei vaan huvita tehdä mitään..

Mosku oli Huukon tehotreenien ajan Sotkamossa hoidossa ja hienosti oli mennyt vieraan ihmisen kanssa! Kerrostalon rappusia ei ollut halunnut mennä, mutta muuten oli pikkupoika tehnyt olonsa kotoisaksi hyppäämällä sohvalle ja pureskelemalla mattoa. Lenkillä oli ollut reipas eikä ollut ihmeissään kaupunki elämästä. Mehän emme Moskun kanssa ole hirveästi käyneet kaupungissa..Yleensähän meidän pojat ovat irti kotona ja käymme jopa posti hakemassa maantienvarresta ihan ilman hihnoja..

Moskulla oli lauantaina 14.9.2013 epävirallinen pentunäyttely Vuokatti Huskyllä ja sehän meni ihan päin mäntyä..Yleensä niin reipas pikkukoira oli kehässä aivan lukossa! Kun tulimme paikalle Msoku oli ihan normaali, mutta pian alkoi jännittyä vaikka tein kaikki hommat ihan normaalisti. Mosku ei halunnut syödä nameja, mikä on suuri ihme sillä yleensä ruoka maistuu liikaakin. Yritin sitten rentouttaa pikkusta kävelemällä ja rauhoittumalla, mutta ei auttanut. Kehään mennessä Mosku ei kuunnellut yhtään vaan veti hihnassa hulluna. Kehässä ei alkanut seisomaan yhtään vaan yritti piiloutua minun taakse..liikkeeseen ei halunnut, vaan piti ihan toden teolla houkutella liikkumaan. Pöydällä seisominen meni hyvin. Tulimme pois kehästä ja siinä sitten omalla paikalla jatkettiin rentoutumista. Lopulta namit alkoi maistumaan ja pikkuinen heräsi transsistaan. Sitten tuli normaali Mosku esille ja voi että minua harmittaa kun en saanut sitä näytettyä kehässä. Mosku liikkuu todella upeasti ja on täydellisessä kontaktissa vieressä! Minun pitää vain itse harjoitella liikkumaan nopeammin sillä tällä pikkukoiralla on sen verran lennokkaat askeleet, että huh huh J Kyllä tästä göötin poikasesta kasvaa näyttely kehien tähti. Tässäkin pentunäyttelyssä tuomari kehui Moskun kulmia ja ulkomuotoa hienoiksi. Näyttely ei mennyt ihan niin putkeen, mutta hyvä mieli jäi kun kerran sain koiran lukon aukaistua ja sain sen hienosti liikkumaan eikä pikkukoiralle jäänyt pelkoa 
paikasta.

Moskun lempi puuhaa on Huukon korvien lutkuttaminen...







Sitten voi vähän halia...












Ja lopuksi nukahtaa isoveljen kainaloon tämän nuollessa naamaa..

Koirakoulua

Koirakouluilta.
Joka keskiviikko pakkaan reppuun nameja, viltin, vesiastian, vesipullon, leluja ja kakkapusseja sitten otan toisen koiran ja suuntaan auton keulan kohti kylätalon kenttää. Tänään oli Moskun vuoro lähteä mukaan. Huukon kanssa neuvottelimme jonkin aikaa lähtiessäni, että saako hän lähteä mukaan..Huuko sinä et lähde, yritä uskoa, mutta göötin ilme ja olemus oli sellainen, että kyllä hän lähtee mukaan, katso äiti miten nätisti osaan istua ja heiluttaa häntää! Kun sanon sitten kovemmin, että sinä jäät tänne ja tökkään Moskun ulos ovesta, alkaa Huukolle nousta hätä, käytös muuttuu vilkkaammaksi ja mukaan otetaan ääni, öninää ja tuhahtelua sekä göötti pyörii jalkojen ympärillä, se yrittää hyppiä vasten...Asetu Huuko! Ja göötti istuu paikoilleen sellainen ilme naamalla, että jollakin voisi sydän murtua..käännän kuitenkin selkäni ja avaan oven, ovelta huikkaan, että ole kiltisti, tulen kohta takaisin. Lukon napsahdettua alkaa huutaminen, näin tapahtuu joka kerta. Huuko kärsii eroahdistuksesta.

Mosku on innokkaana lähdössä autoon, mutta kuitenkin ihmettelee, että missä se kaveri on? Kentälle menemme hyvissä ajoin, jotta kerkimme Moskun kanssa tehdä harjoitukset ennen kuin muut koululaiset saapuvat. Mosku on niin kuin aina, tomerana, se kuuntelee ja kulkee hienossa katsekontaktissa harjotusten aikana. Muutaman kerran nenä vie kuitenkin eri suuntaan, mutta pienen kutsun jälkeen pikkukoira palaa takaisin minun sääreen kiinni.

Koululaiset saapuvat paikalle ja käymme Moskun kanssa heidät opastamassa paikoille. Minun on niin helppo kulkea kun hihna on melkein koko ajan löysällä kun Mosku seuraa minua. Vähän pientä ihemtyttää muut koirat ja varmuuden vuoksi pitää muutaman kerran tuhahtaa ja haukkuakkin.

Koulutuksessa teimme ohitusharjoituksia ja kyllä tämä pentu taitaa sen homman niin hienosti, että toiset katsovat ihmeissään kuinka pentukoira voi olla tuollainen..totean vain, että ahne koira on helppo kouluttaa :)

Kotiin tullaan takaisin ja ikävä on ollut ihan mahdottoman suuri, pojat pyörii toisten ympärillä. Huuko on ilmeisesti hieman suuttunut minulle, koska istuu minun edessä ja juttelee minulle sekä välillä yrittää komentaa..välillä purkaa kiukkuaan Moskuun. Sisällä minua odottaakin yllätys..Huukolla on massu sekaisin ja ripulia on olohuoneessa..Iltaruoaksi laitetaan sitten jotain massua rauhoittavaa.

Nyt on rauhallista, kun molemmat nukahti viereen.

Huukon tehotreenit

Otin itseäni niskasta kiinni ja aloitimme Huukon kanssa tehotreenit, koska tämä meidän göötti alkoi olla jo sen verran omatoiminen käytöksensä suhteen, että nyt oli aika taas ottaa ohjat omiin käsiin.
Pikkuisen taustasta, Huuko leikattiin joulukuussa 2012, koska se alkoi ärhentelemään toisille koirille varsinkin koirapuistossa. Huuko on todella tarkka minun tekemisistä ja se suojelee minua toisilta koirilta, Huukoa ei voi myöskään antaa kenelle tahansa ohjattavaksi, koska saattaa väärästä komentamisesta nappasta käteen. Joulukuussa tein sitten ratkaisun, koska tuntui, että omat voimat ei enää riitä tämän haastavan koiran järjestyksessä pitämiseen. Koitin helppoa ratkaisua, eli leikkautin Huukon nuorena jotta tämmöinen ärhentely käytös unohtuisi..Päätöstä tosin tuki vielä se, että Huukon toinen kives ei laskeutunut. Näin ollen leikkaus olisi ollut jossain vaiheessa käsillä. Nyt kuitenkin reilu puolivuotta tästä päätöksestä näen tulokset..Huuko on epävarma, sen ns. rähinä käytös vahvistui, se ei todellakaan ollut valmis leikattavaksi. Huukon aikuistuminen jäi kesken..Nyt sitten yritämme korjata käytöstä koulutuksella.

Apuna minulla koulutuksessa on ongelmakoirakouluttaja ja hänen kanssaan yritämme sukeltaa Huukon mielen syövereihin, jotta saisimme siellä olevat lukot auki. Huukon kanssa olemme käyneet tällä samalla koulutajalla jo pentukurssilla, joten hän tuntee koiran taustat. Ensimmäisenä aloitin ratkomaan ja selventämään Huukon käytöstä ABC- analyysin kautta missä, mietitään syvällisesti koiran käyttäytymistä ja haetaan haluttua käytösmallia sekä mietitään jo ratkaisuja millä lähdetään korjaamaan käytöstä.

 ABC –analyysi

 A = Antecedents
Tässä vaiheessa tarkastellaan sitä, mitä tapahtuu ennen haluttua käyttäytymistä ja mikä on toiminnan laukaiseva ärsyke. 

B = Behaviour
Pohdittavaksi otetaan haluttu käytös. Mikä on se käytös/toiminto joka halutaan opettaa? Haluttu toiminto on pilkottava pieniin osasiin ja osien tarkastelu on tehtävä erikseen. Tarkastellaan niitä yksittäisiä elementtejä, joita opetettava asia sisältää.

C = Consequences
Tässä kolmannessa vaiheessa tarkastellaan toiminnan seuraamuksia. Kouluttajan tulee pohtia, haluaako hän lisätä vai vähentää aikaansaatua/ilmenevää toimintaa. Mietitään myös, mikä toimii vahvisteena ja mikä rankaisuna. Kannattaa muistaa, että vahvistaminen on prosessi ja että kaikki mitä ehdollisen ja ehdottoman vahvisteen välillä tapahtuu, myös vahvistuu.

Tässä lyhyitä mietteitä mitä tein Huukosta.

 

- Näyttelyissä haukkuminen- turhautuu, opittu tapa, olen varmaan palkinnut haukkumisesta, harjoituksella paranee.

 

- Koirakentällä haukkuminen- paimentaa muita koirakoita, ei saa liikkua, turhautuu, tuijottaa toisia-> haukkuu ja rähisee

 

- Koirapuistossa- luultavasti reviirikilpa, paimentaminen/järjestyksen ylläpito, minun suojeleminen

 

- Vieraiden komentaminen- Reviiri, oman pihan vartioiminen, meidän suojelemine, työvaatteet ja miehen

työkaverit pahimpia paimennuksen kohteita-> Voisko tämä johtua siitä, että mieheni lähtee kotoa viimeisenä aamulla, työauto/työkaverit tulevat hakemaan, miehellä työvaatteet päällä ja kun mies lähtee töihin koira jää kotiin yksin-> ei kivaa Huukosta?

Ensimmäisellä kerralla koulutuksessa tarkastelimme miten Huuko reagoi toisiin koiriin. Paikka oli sinänsä tuttu, sillä siellä olemme muitakin kursseja käyneet. Koirat olivat täysin vieraita, nuori sakemanni uros ja labbis tyttö. Aluksi rauhoituimme omalle paikalle, mutta Huuko alkoi jo reagoimaan toisiin koiriin, tuijottaminen ja haukkuminen alkoi.
Teimme käytöksen sieppaamis harjoituksia, eli talutin Huukoa paikasta mistä se ei nähnyt muita koiria kohtaan josta se näki toiset koirat ja heti kun Huuko katsoi toisia koiria palkkasin Huukon, ennen kuin se alkoi haukkua. Jos Huuko kerkesi haukkua niin sitten jätin palkitsematta. Välillä Huuko kiihtyi niin, että laitoin sen autoon rauhottumaan. Tällaista harjotusta olemme tehneet nyt kolmena koulutus kerralla ja tulokset alkaa näkymään, sillä eilen kolmannella koulutus kerralla Huuko ei  reagoinut toisiin koiriin kuin muutaman kerran haukkumalla.

Tätä harjotusta jatketaan ja toivotaan, että tällä saamme halutun kyätöksen vahvistumaan niin, että rähähtelyt jää pois.
Huukolle paikallaan olo on vaikeaa ja se tarvitsee jatkuvasti jotain tekemistä tai  sitten alkaa tylsyys haukku. Joten liikkumista jatkuvasti, helppoja tehtäviä ajankuluksi ja pyritään ennakoimaan tylsyyskohtauksia.

Huukohan osaisi jo tokon alokasluokan liikkeet, mutta gööttiä ei vaan huvia vielä sellainen tylsä touhu, missä joutuu olemaan paikallaan..seuraaminen luonnistuu jo todella hyvin, ja se onkin Huukolta tullut ihan luonnostaan, siinä olen vain alaknut lenkeillä palkata kun se on oma-aloitteisesti tullut viereen. Eiköhän Huukosta vielä kaiveta esille toko koira :)

Eilisen Huukon koulutuksen ajan Mosku oli hoidossa ja hienosti oli pikkupoika ollut vieraan ihmisen kanssa!

Ps. minä en koskaan hemmottele meidän koiria :)

Ensimmäinen

No niin vihdoinkin sain aloitettua tämän blogin kirjoittamisen, mitä olen todella pitkään miettinyt. Aika on vain niin kortilla niin kuin muillakin, joten turha edes selittää..

Kuitenkin ajattelin näin blogin kautta jakaa osan minun elämää eli minun kahden ihastuttavan länsigöötanmaan pystykorvan Huukon ja Moskun toilailut. Minun facebook ystävät ovat jo varmaan kyllästyneet joka päiväisiin päivityksiin siitä mitä metsäpuron varressa asuvat pojat ovat tänään tehneet, joten ajattelin alkaa jakamaan niitä tässä blogissa. Näin ollen kaikkien ei tarvitse näitä tapahtumia lukea vaan ne voivat joita kiinnostaa poikien elämä. 

Ihan joka päivä minä en jaksa enkä pysty tänne kirjoittamaan, mutta halu olisi ainakin muutaman kerran viikossa kirjoitella koostetta viikon tapahtumista. Tylsää päivää ei meidän talossa ole, sillä nämä göötit kyllä pitää siitä huolen.